Tobias Clausnitzer

Nykymaailmassa Tobias Clausnitzer on ottanut perustavanlaatuisen roolin ihmisten elämässä. Ilmestymisestään lähtien Tobias Clausnitzer on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan eri osa-alueisiin viestintätavastamme päivittäiseen toimintaamme. Tässä artikkelissa tutkimme roolia, joka Tobias Clausnitzer:llä on jokapäiväisessä elämässämme, sekä sen vaikutuksia eri alueilla. Tobias Clausnitzer on osoittautunut erittäin kiinnostavaksi ja tärkeäksi aiheeksi nykyään sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkityksellisyyteen akateemisella alalla. Tämän tutkimuksen avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Tobias Clausnitzer:n roolia elämässämme ja sen vaikutusta ympäröivään maailmaan.

Tobias Clausnitzer

Tobias Clausnitzer (5. helmikuuta 1618 Thum, Saksa – 7. toukokuuta 1684 Weiden in der Oberpfalz) oli saksalainen luterilainen pappi ja virsirunoilija.

Clausnitzer syntyi 5. helmikuuta 1618 Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneessa Saksin Thumissa; samana vuonna alkoi kolmikymmenvuotinen sota. Clausnitzer opiskeli useissa yliopistoissa ja valmistui Leipzigin yliopistosta vuonna 1643.[1] Kun hänet vihittiin papiksi vuonna 1644, sota yhä jatkui. Hänestä tuli Ruotsin armeijan rykmentin kenttäpappi. Sodan päätyttyä hän toimi kuolemaansa asti kirkkoherrana Baijerin Weidenissa. Hän oli myös konsistorineuvos ja Weidenin superintendentti. [2] [3]

Hän on kirjoittanut hartaus- ja saarnakirjoja ja joitakin virsiä. Tunnetuin niistä on useille kielille käännetty virsi ”Liebster IEsu! wir sind hier”. Suomeksi sen ovat kääntäneet Jakob ja Abraham Frosterus ja se tuli Suomen ev. lut. kirkon virsikirjaan vuonna 1886. Vuoden 1986 virsikirjassa se on virsi 201 ”Tänne, Jeesus, tulimme”. Se on myös Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 406, Seurakunta laulaa-kirjassa numerolla 91[4] ja Hengellisessä laulukirjassa numerolla 168.

Lähteet

  1. ↑ T. Clausnitzer hymnary.org. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 130. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  3. ↑ virsi 201 virsikirja.fi. Viitattu 8. 2. 2020.
  4. ↑ Seurakunta laulaa. Kirjatoimi, 2001. ISBN 951-629-430-8