Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Tobitin kirja ja syvennymme sen tärkeyteen eri yhteyksissä. Tobitin kirja on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena aikojen saatossa, ja sen vaikutus on nähty eri alueilla populaarikulttuurista tieteeseen ja politiikkaan. Kautta historian Tobitin kirja:llä on ollut merkittävä rooli yhteiskunnassa, ja sen merkitys on ilmeinen edelleenkin. Tämän artikkelin kautta tarkastelemme Tobitin kirja:n monia puolia, sen vaikutusta elämäämme ja sitä, miten se on kehittynyt vuosien varrella.
Tobitin kirja | |
---|---|
Τωβίτ | |
Raamattu Vanha testamentti Deuterokanoniset kirjat |
|
![]() Tobias ja enkeli. Filippino Lippi, n. 1472–148. |
|
Synty ja käyttö | |
Ajoitus | n. 200 eaa. |
Käyttäjä |
katolinen kirkko ortodoksinen kirkko |
Teksti | |
Alkukieli |
aramea tai heprea (muinaiskreikka) |
Alkuperä | Septuaginta |
Lyhenne | Tob. |
Lukuja | 14 |
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista |
Tobitin kirja (aiemmin Tobiaan kirja tai Tobian kirja; m.kreik. Τωβίτ, Tōbit) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
Tobitin kirja on kirjoitettu Syyriassa tai Palestiinassa noin vuonna 200 eaa., joko arameaksi tai hepreaksi.[1] Näillä kielillä siitä on kuitenkin säilynyt vain katkelmia[1], jotka löydettiin Qumranin luolasta IV vuonna 1955. Kirjan koko teksti on säilynyt vain kreikankielisenä käännöksenä, josta on olemassa kaksi versiota.[1]
Katolisessa kirkossa kirja julistettiin kanoniseksi Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397. Trenton kirkolliskokous vahvisti sen osaksi kaanonia vuonna 1546.
Protestanttiset kirkot eivät pidä Tobitin kirjaa kanonisena, varsinaiseen Raamattuun kuuluvana, mutta varsinkin aikaisemmin se usein Suomessakin julkaistiin muiden apokryfikirjojen tavoin Raamattu-painoksissa erillisenä liitteenä. Martti Luther vertasi Juditin kirjaa kreikkalaiseen tragediaan, Tobitin kirjaa komediaan. Hänen mukaansa Tobit "opettaa, miten hurskaan talonpojan tai porvarin saattaa myös käydä huonosti ja avioliitossa voi olla paljon kärsittävää, mutta Jumala aina armollisesti auttaa ja saattaa lopulta asiat iloiseen päätökseen."[1]
Suomessakin Tobitin kirja oli aikoinaan hyvin tunnettu, ja sen lukemista suositeltiin varsinkin avioliittoon aikoville nuorille.[1] On myös arveltu, että Aleksis Kivi kirjoitti näytelmänsä Nummisuutarit osittain Tobitin kirjan pohjalta.[1]
Kirja on matkakertomus, joka kertoo hurskaan Ninivessä asuvan Naftalin heimoon kuuluvan juutalaisen Tobitin tarinan. Se pyrkii vastaamaan siihen kysymykseen, kuinka on mahdollista elää hurskaana juutalaisena vieraan kansan keskellä.
Kirjan kaksi ensimmäistä lukua on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Siinä kerrotaan Ninivessä asuvasta hurskaasta juutalaisesta Tobitista, joka tulee sokeaksi, kun hänen nukkuessaan ulkona hänen silmiinsä putoaa linnun ulostetta.
Tarina siirtyy nyt kertomaan Tobitin pojasta Tobiasta, jonka hän lähettää perimään erästä velkaa. Matkalla Tobias kohtaa ihmiseksi naamioituneen enkeli Rafaelin, jonka ohjauksessa hän hankkii kalan sydämen, maksan ja sappirakon. Sitten hän tapaa lesken, joka on kyllä ollut naimisissa seitsemän kertaa, mutta on pysynyt neitsyenä, koska demoni Asmodeus on surmannut hänen jokaisen aviomiehensä hääyönä. Enkelin kehotuksesta Tobias menee lesken kanssa naimisiin ja ajaa demonin pois polttamalla kalan sydämen ja maksan. Kalan sapella Tobias palauttaa myöhemmin isänsä Tobitin näön.