Todžalaiset

Tässä artikkelissa tutkimme Todžalaiset:n kiehtovaa maailmaa ja sen vaikutuksia modernin elämän eri osa-alueisiin. Todžalaiset on herättänyt monien ihmisten mielenkiinnon eri puolilla maailmaa sen historiallisesta merkityksestä sen vaikutukseen nykyiseen tekniikkaan. Näillä sivuilla perehdymme sen merkitykseen ajan mittaan, sen kehitykseen eri kulttuureissa ja sen rooliin nyky-yhteiskunnassa. Todžalaiset on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta niin tutkijoissa, tutkijoissa kuin harrastajissakin, ja tämän artikkelin avulla pyrimme tutkimaan sen monia puolia ja selvittämään sen vaikutuksen syvyyden nykymaailmaan.

Todžalainen 1800-luvun lopun valokuvassa.

Todžalaiset ovat Venäjällä Tuvan tasavallassa asuva tuvalaisryhmä, joka puhuu tuvan kielen koillismurteisiin kuuluvaa todžaa. Nykyään heillä on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[1]

Todžalaiset asuvat tasavallan koillisosassa sijaitsevassa Sajanvuorten muodostamassa Todžan laaksossa. 1990-luvulla heitä arvioitiin olevan noin 6 000 henkeä.[2] Vuoden 2002 väestönlaskennassa todžalaisia rekisteröitiin 4 400 henkeä,[3] heistä lähes kaikki Tuvan tasavallassa. Kotitasavallassaan asuvista todžalaisista 99,3 % puhuu tuvaa, 80,1 % venäjää ja 5,1 % mongolia.[4][5]

Ryhmän ovat muodostaneet turkkilaisheimoihin 1800-luvulle tultaessa sulautuneet samojedit, ketit ja mongolit. Todžalaisten aineellinen kulttuuri poikkeaa muista tuvalaisista. Osa heistä harjoittaa poronhoitoa, osa karjanhoitoa. Muita elinkeinoja ovat metsästys ja kalastus. Kulttuurierot heijastuvat paikallisessa murteessa. Siinä on havaittavissa myös aikaisempien kielten jättämää substraattivaikutusta. Perinteiset elinkeinot, kulttuuri ja kieli ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin.[6]

Lähteet

  1. ↑ O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 28.6.2009. (venäjäksi)
  2. ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 56. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6
  3. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 28.6.2009. (venäjäksi)
  4. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 28.6.2009. (venäjäksi)
  5. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 28.6.2009. (venäjäksi)
  6. ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 56–57. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6