Toinen makkabilaiskirja

Alla esittelemässämme artikkelissa käsittelemme aihetta Toinen makkabilaiskirja laajasti ja yksityiskohtaisesti. Toinen makkabilaiskirja on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina, koska se on tärkeä nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia ​​Toinen makkabilaiskirja:een liittyviä näkökohtia sen historiallisesta alkuperästä sen merkitykseen nykymaailmassa. Lisäksi selvitämme alan asiantuntijoiden erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja syvällinen näkemys Toinen makkabilaiskirja:stä. Tämä artikkeli on epäilemättä erittäin hyödyllinen niille, jotka haluavat oppia lisää tästä aiheesta ja sen vaikutuksista tänään.

Toinen makkabilaiskirja
Μακκαβαίων Βʹ
Raamattu
Vanha testamentti
Deuterokanoniset kirjat
Antiokhoksen rankaisu (2. Makk. 9:1-9). Gustave Doré.
Antiokhoksen rankaisu (2. Makk. 9:1-9). Gustave Doré.
Synty ja käyttö
Ajoitus n. 104–63 eaa.
Käyttäjä katolinen kirkko
ortodoksinen kirkko
Teksti
Genre historiakirja
Alkukieli muinaiskreikka
Alkuperä Septuaginta
Lyhenne 2. Makk.
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Toinen makkabilaiskirja (myös Toinen makkabealaiskirja, m.kreik. Μακκαβαίων Βʹ, Makkabaiōn II) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.

Kirja on kirjoitettu hasmonealaisdynastian aikana 104–63 eaa. kreikan kielellä.[1] Kirja on käytössä katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Protestanttiset kirkot ja juutalaiset pitävät sitä hyödyllisenä, mutta eivät osana varsinaisia pyhiä kirjoituksia.

Sisältö

Kirja kuvaa Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeistä makkabilaiskapinaa kuten Ensimmäinen makkabilaiskirja, mutta suppeammin ja eri näkökulmasta. Toinen makkabilaiskirja keskittyy kuvaamaan Mattatiaksen pojan Juudas Makkabin historiaa, ja jättää hänen isänsä ja veljensä lähes huomiotta. Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta poiketen se ei pyri ensisijaisesti historialliseen tarkkuuteen, vaan on luonteeltaan pikemminkin hartauskirja. Teologisesti kirja edustaa orastavaa farisealaisuutta, joka vastareaktiona politisoituvalle juutalaisuudelle korosti sydämen hurskautta, marttyyriutta ja uskoa ylösnousemukseen.[2]

Lähteet

  1. ↑ Sinnemäki, Maunu (toim.): Raamattu ja sen kulttuurihistoria, nide 6, s. 396. Helsinki: Otava, 1971.
  2. ↑ Maunu Sinnemäki (toim.): Raamattu ja sen kulttuurihistoria, nide 6, s. 389–90, 395. Helsinki: Otava, 1971.

Kirjallisuutta

  • ”Toinen makkabilaiskirja”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5

Aiheesta muualla