Touko Markkanen

Tässä artikkelissa analysoimme Touko Markkanen:tä yksityiskohtaisesti ja tutkimme sen eri näkökulmia ja näkökulmia. _Var1 on nykyään laajalti keskusteltu ja erittäin tärkeä aihe, ja tässä artikkelissa aiomme syventää sen eri ulottuvuuksia ymmärtääksemme täysin sen merkityksen ja vaikutuksen eri alueilla. Näiden linjojen mukaisesti tarkastelemme Touko Markkanen:ta eri näkökulmista tarjoamalla tietoa ja analyyseja, joiden avulla lukija saa täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Sen historiasta ja kehityksestä sen käytännön seurauksiin sukeltamme kattavaan analyysiin, joka kattaa kaikki Touko Markkanen:n olennaiset näkökohdat.

Touko Markkanen (toinen oik.) promovoitiin kunniatohtoriksi Tampereella 1965 yhdessä (vas.) Rainer von Fieandtin, Väinö Linnan ja Eino Saaren kanssa.

Touko Aatos Markkanen (1. toukokuuta 1922 Helsinki – 27. maaliskuuta 1974 Helsinki)[1] oli suomalainen sosiologi, Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija ja yksi psykometriikan johtavista asiantuntijoista.[2] 1960-luvun lopulla hän toimi Jyväskylän yliopiston psykometriikan dosenttina[3] ja vuosina 1969–1974 Helsingin yliopiston sosiologian dosenttina.[4]

Vuonna 1965 paljolti itseoppinut Markkanen promovoitiin Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunniatohtoriksi, vaikka hän ei ollut suorittanut mitään korkeakoulututkintoa.[2][3] Vuonna 1968 hän oli Tampereen yliopistossa matematiikan ja yhteiskuntatieteen metodologian vt. professorina.[1]

Markkanen oli aktiivisesti mukana Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen toiminnassa. Hän oli yksi vuonna 1961 perustetun Yhteiskuntapoliittisen sos.dem. yhdistyksen (YPSY)n perustajajäsenistä.[5] Markkanen oli myös Westermarck-seuran varapuheenjohtaja.[1]

Lapsuus ja nuoruus

Markkanen syntyi köyhään perheeseen Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Sekä isä että äiti olivat räätäleitä, kuten monet muutkin suvussa. Isä kuoli Touko-pojan ollessa kuusivuotias, ja ensimmäisellä luokalla kansakoulussa Markkanen sairastui vakavaan selkäranka- ja keuhkotuberkuloosiin, joka piti hänet vuosia vuodepotilaana. Kun hän 14-vuotiaana lopulta parantui, hänen oli opeteltava uudelleen kävelemään.[3]

Markkanen kouluttautui ensin kaivertajaksi, kultasepäksi ja hienomekaanikoksi.[3] Hän työskenteli kultaseppänä vuosina 1938–1943, ja suoritti sitten keskikoulun ja vuonna 1945 ylioppilastutkinnon,[1] mutta sairastui alkoholismiin. 28-vuotiaana Markkanen ryhdistäytyi ja yritti ansaita elantoaan toimittajana ja muilla kirjoitustöillä. Käännekohta oli, kun Markkanen sai kirjastoapulaisen paikan Oy Alkoholiliike Ab:n kirjastosta. Hän alkoi lukea psykologian alan kirjallisuutta. Ennen pitkää hänet taustansa ja lahjakkuutensa vuoksi otettiin mukaan kouluttamaan Alkon myyjiä ostajien tarkkailussa sekä tutkimusapulaiseksi alkoholin vaikutuksia kartoittavassa tutkimuksessa. Sen myötä hän innostui opiskelemaan faktorianalyysiä ja muita tilastomatematiikan menetelmiä ja sai vakituisen tutkijan paikan Alkoholipoliittisessa tutkimuslaitoksessa.[3] Myöhemmin hän oli Alkon johtoryhmän erikoistehtävissä ja yhtiön alkoholipoliittisena asiantuntijana.[1]

Julkaisuja

  • The effects of distilled and brewed beverages : a physiological, neurological study, yhdessä Martti Takalan ja Toivo A. Pihkasen kanssa, Finnish Foundation for Alcohol Studies, 1957.
  • Onko alkoholismi parannettavissa? Kokeellinen tutkimus nykyaikaisen alkoholistipoliklinikan hoitotuloksista, yhdessä Kettil Bruunin ja Eero Tuomisen kanssa, Väkijuomakysymyksen Tutkimussäätiö 1961.
  • Transformaatioanalyysistä, Alkoholiliike 1963.
  • Sosiaaliset ja psykologiset faktorit väkijuomien käytön selittäjinä: tutkimus faktoritulosten sisällöllisestä ryhmittämisestä ja vertailusta, Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos 1964
  • Väkijuomien käyttöä kuvaavien muuttujien yhdistely : pääkomponenttianalyysin ja faktorianalyysin vertailua, Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos 1964
  • Inheritance of drinking behavior : a study on intelligence, personality, and use of alcohol of adult twins, yhdessä Kettil Bruunin ja Juha Partasen kanssa, Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö, 1966.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 29.3.1974, HS Aikakone. Viitattu 12.4.2018.
  2. ↑ a b Yhteiskunnallinen korkeakoulu Tampereelle 1960, Tampereen yliopiston kansleri emeritus Heikki Kosken juhlapuhe yliopiston avajaisissa 2.9.2010. Tampereen yliopisto. Viitattu 21.10.2015.
  3. ↑ a b c d e Paimo, Raili: Roskalaatikosta kunniatohtoriksi, Touko Markkasen haastattelu, Hymy 5/1967 s. 36–39.
  4. ↑ Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000, Helsingin yliopisto, Hallintovirasto. Viitattu 21.10.2015.
  5. ↑ YPSYn lyhyt historia (Arkistoitu – Internet Archive), Yhteiskuntapoliittinen Sos. Dem. yhdistys ry, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP. Päiväyksetön. Viitattu 21.10.2015.