Nykyään Traditio (oikeustiede) on aihe, josta on tullut suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa. Vuosien ajan Traditio (oikeustiede) on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Viime aikoina kiinnostus Traditio (oikeustiede):tä kohtaan on kuitenkin kasvanut eksponentiaalisesti, ja siitä on tullut erittäin tärkeä aihe julkisessa keskustelussa. Johtuipa sen vaikutuksesta ihmisten jokapäiväiseen elämään, tekniikan kehitykseen tai rooliin ihmisajattelun kehityksessä, Traditio (oikeustiede):stä on tullut peruselementti, joka on otettava huomioon modernissa yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Traditio (oikeustiede):een, analysoimalla sen vaikutusta, sen seurauksia ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Traditio tarkoittaa sopimukseen perustuvaa hallinnan siirtoa. Sen tärkein merkitys liittyy irtaimiston vaihdantakollisioon eli varallisuusoikeuksien vaihdannan oikeudellisiin ristiriitoihin. Traditiossa on kaksi osatekijää: luovuttajan valta esineeseen lakkaa ja luovutuksensaajan valta esineeseen alkaa. Tässä yhteydessä valtasuhde esineeseen ei edellytä sen hallussapitoa, sillä hallinnan siirto voidaan toteuttaa esineen sijaintia muuttamatta.[1]
Esineen sijainti ei muutu silloin, kun se on jo ennestään luovutuksensaajan hallinnassa. Tällöin on kyseessä niin sanottu lyhyen käden luovutus (lat. traditio brevi manu). Tilannetta, jossa esine on kolmannen hallussa, kutsutaan ilmoituksenvaraiseksi hallinnan siirroksi (traditio longa manu). Sen sijaan constitutum possessorium -tyyppinen hallinnan luovutus ei toteuta traditiota, sillä silloin luovuttaja hallitsee esinettä luovutuksensaajan lukuun.[1]
Traditioon liittyviä käsitteitä ovat julkivarmistus ja sivullissuoja.