Trilemma (taloustiede)

Nykyään Trilemma (taloustiede):stä on tullut toistuva aihe keskusteluissa ja keskusteluissa maailmanlaajuisesti. Trilemma (taloustiede):n tärkeys heijastuu sen vaikutuksissa yhteiskuntaan, talouteen ja politiikkaan, joten se on kiinnostava kohde niin tutkijoille, johtajille kuin kansalaisillekin. Kautta historian Trilemma (taloustiede) on aiheuttanut useita muutoksia ja muunnoksia, mikä on herättänyt sekä innostusta että kiistoja. Tässä artikkelissa käsittelemme useita Trilemma (taloustiede):een liittyviä näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Vaikutuksestaan ​​jokapäiväiseen elämään rooliinsa globaalilla näyttämöllä Trilemma (taloustiede) on edelleen tärkeällä paikalla kaikkien asialistalla.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Trilemmalla tarkoitetaan talouspolitiikan rajoitetta, joka on opittu osin "kantapään kautta". Maalla ei voi samaan aikaan olla seuraavia kolmea:

  1. kiinteää valuuttakurssia
  2. vapautettuja kansainvälisiä pääomanliikkeitä
  3. itsenäistä rahapolitiikkaa.

Asia on pohjimmiltaan melko helppo ymmärtää. Jos kahdessa maassa on eri korkotaso, jos valuuttakurssi on uskottavasti kiinteä eikä sijoituksia rajan ylitse säännöstellä, tarjoutuu mahdollisuus periaatteessa valtaviin keinotteluvoittoihin. Rahaa voi lainata alemman koron maasta ja sijoittaa korkean koron maahan, mikä aiheuttaa paineita sekä valuuttakurssin muutokselle että korkojen tasoittumiselle. Rahapoliittisen ohjauskoron nostaminen aiheuttaa näissä oloissa helposti ulkomailta otettavien luottojen määrän kasvua, ja toimii vastoin tarkoitustaan ikään kuin rahapolitiikan löysäämisenä.

Obstfeld, Shambaugh ja Taylor (2005, The Journal of Economics and Statistics, vol 87) ovat tehneet empiiristä analyysiä mahdollisuuksista ylläpitää ulkomaisesta korkotasosta poikkeavaa korkotasoa. Aineistoja oli kolme, yksi klassisen kultakannan ajalta (1870–1914), toinen Bretton Woods -järjestelmän ajalta (1959–1970) ja kolmas nykyajalta (1973–2000). Oli selvästi havaittavissa, että ulkomaisen korkotason muutokset vaikuttivat kunkin maan korkotasoon voimakkaammin, jos pääomanliikkeiden sääntely oli vähäisempää.

Yhtenä trilemman realisaationa voi pitää Suomen 1990-luvun alun lamaa. Suomi yritti 1980-luvun lopulla ylläpitää kiinteää valuuttakurssia, vapaita pääomaliikkeitä ja itsenäistä rahapolitiikkaa.