Tulen hulluksi!
Artikkelissa Tulen hulluksi! tutkimme tähän aiheeseen liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme kuinka Tulen hulluksi! on vaikuttanut yhteiskuntaan ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Lisäksi tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotka ovat olemassa Tulen hulluksi!:n ympärillä ja tarjoavat täydellisen ja tasapainoisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Koko artikkelin aikana syvennymme tiettyihin näkökohtiin, jotka auttavat ymmärtämään Tulen hulluksi!:n tärkeyttä ja vaikutusta eri alueilla. Kriittisen ja reflektoivan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen Tulen hulluksi!:stä.
| Tulen hulluksi! | |
|---|---|
| Driving Me Crazy | |
 |
|
| Ohjaaja | Peter Faiman |
| Käsikirjoittaja | John Hughes |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Alan Silvestri |
| Kuvaaja | Charles Minsky |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1991 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Tulen hulluksi! (Driving Me Crazy tai Dutch) on John Hughesin käsikirjoittama ja tuottama ja Peter Faimanin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1991. Road movie -tyyppisessä tarinassa äidin uusi työväenluokkainen miesystävä Dutch (Ed O’Neill) hakee nirppanokkaista ja materialistista varhaisteinipoikaa Doylea (Ethan Randall) kiitospäivän lomalle hienosta sisäoppilaitoksesta.
Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mielestä Tulen hulluksi! on väsyttävä matkakomedia, johon nuorisokomedioiden velho John Hughes ei ole keksinyt mitään kovin kiinnostavaa sisältöä eikä Krokotiilimiehen ohjaaja Faiman tuonut mitään rutiinisuoritusta enempää. Lapsinäyttelijä Ethan Randallista ei hänestä ole uudeksi Macaulay Culkiniksi eikä tv-sarja Pulmusten Al Bundyna tunnetun O’Neillin ilmaisu riitä laajakangaselokuvaan[1]. Video-opas 95 antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”. Kirjassa luonnehditaan elokuvaa John Hughesille tyypilliseksi viihdyttäväksi kehityskertomukseksi, kuin teiniversioksi tekijän aikuiskomediasta Vauhdilla Chicagoon (1987)[2].
Lähteet
- ↑ Fränti, Mikael: Tulla hulluksi matkalla kotiin. Helsingin Sanomat, 1.2.1992, s. 65. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Video-opas 95, WSOY 1994.