Turonia-vaihe

Tämä artikkeli käsittelee Turonia-vaihe:n aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta tavoitteenaan tarjota lukijalle kattava ja syvällinen näkemys tästä asiasta. Erilaisia ​​Turonia-vaihe:een liittyviä näkökohtia ja näkökulmia analysoidaan ottaen huomioon sen relevanssi nykyisessä kontekstissa ja sen vaikutukset eri aloilla. Tällä matkalla pyrimme tarjoamaan olennaista tietoa, rikastuttavia pohdintoja ja mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja Turonia-vaihe-ongelman käsittelemiseksi tehokkaasti ja tehokkaasti.

 

Liitukauden jako
kausi epookki vaihe ikä (mvs)
Paleogeeni Paleoseeni Dania nuorempi
Liitu myöhäis Maastricht 66,0–72,1
Campania 72,1–83,6
Santonum 83,6–86,3
Coniacum 86,3–89,8
Turonia 89,8–93,9
Cenomanum 93,9–100,5
varhais Alba 100,5–~113,0
Apt ~113,0–~125,0
Barrême ~125,0–~129,4
Hauterive ~129,4–~132,9
Valangin ~132,9–~139,8
Berrias ~139,8–~145,0
Jura myöhäis Tithonos vanhempi
Liitukauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1]

Turonia-vaihe (engl. Turonian) oli myöhäisliitukauden se jakso, jolloin oli kaikkein lämpimintä. Kausi oli arviolta 93,5 ± 0,8 – 89,3 ± 1 miljoonaa vuotta sitten. Maa oli silloin "kuuman kasvihuoneen tilassa". Tulivuorenpurkaukset lisäsivät maan hiilidioksidimäärää rajusti ja lämmittivät Maan geologisesti katsoen lyhyeksi aikaa hyvin kuumaksi. Vaihe on saanut nimeensä Ranskan Tourainessa sijaitsevan Toursin kaupungin (lat. Turonia) mukaan.

Mantereiden sijainti

Mannerliikuntojen tutkimuksista ja muusta geologisesta ja peleontologisesta tutkimuksesta päätellen merenpinta oli korkealla. Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner ovat kauden kartasta tunnistetavissa mutta eri paikoissa kuin nyt[2]. Euroopan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian kautta kulki Tethysmeri. Baltia, Suomi ja Skandinavia olivat kuivaa maata. Pohjois-Amerikan preerialla lainehti meri. Pohjois-Amerikka, Grönlanti ja Eurooppa olivat lähellä toisiaan. Itä-Aasia, Kiina ja Indonesia olivat yhtenäistä kuivaa maata. Keski- ja Etelä-Euroopassa oli kaarimaisia saariryhmiä. Mesoamerikka oli pelkkä saarikaari. Näin maapalloa pääsi kiertämään lämpimillä vesillä merivirta, joka lämmitti maapalloa. Etelä-Amerikka ja Australia olivat kiinni Etelämantereessa.

Turonia-vaiheen lämpöhuippu

Heti vaiheen alussa 93,5 miljoonaa vuotta sitten koettiin Turonia-vaiheen lämpöhuippu KTM [3] [4]. Meri lämpeni lyhyessä ajassa 10 °C verran Falklandinsaarten lähellä jopa 32 °C:seen ja jäähtyi sitten hitaammin[5]. Päiväntasaajan vedet lämpenivät 33 °C:seen, jopa 35–36 °C:seen, kun niiden lämpötila on nyt korkeintaan 27–29 °C. Lähes samaan aikaan Cenomanum- ja Turonia-vaiheiden rajalla sattui valtamerien hapeton kausi eli anoksinen tapahtuma OAE2, joka kesti noin 320 000 vuotta. Lämpöhuippu oli ennen merien hapetonta kautta[6].

Turonia-vaiheen eläimistöä

Lähteet

  1. ↑ K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy..
  2. ↑ http://www.palaeogeography.net/palaeogeography/mesozoic_maps/k_turonian/pjmg1tur.html (Arkistoitu – Internet Archive), Late Cretaceous: Turonian
  3. ↑ Cretaceous Climate-Ocean Dynamics Workshop (Arkistoitu – Internet Archive) 2002
  4. ↑ Kuva 3 (Arkistoitu – Internet Archive) CCO-workshopista
  5. ↑ Kuva 2 (Arkistoitu – Internet Archive) CC-workshopista
  6. ↑ Forster et al:Sea surface temperature records from the equatorial Atlantic (Arkistoitu – Internet Archive) (abstrakti)