Tässä artikkelissa haluamme käsitellä aihetta Turvallisempi tila, aihe, josta on tullut viime aikoina merkitystä. Turvallisempi tila on kiinnittänyt monien ihmisten huomion vaikutuksensa vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Turvallisempi tila on herättänyt keskusteluja, jotka eivät jätä ketään välinpitämättömäksi, aina populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen akateemisessa ja tieteellisessä kentässä. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Turvallisempi tila:een, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Turvallisempi tila eli turvallinen tila on inklusiivinen paikka, joka on tarkoitettu tarjoamaan paikallaolijoille ja osallistujille tunne fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta. Tämä saavutetaan edellyttämällä tulijoilta turvallisemman tilan periaatteiden noudattamista sekä puuttumalla näiden periaatteiden rikkomuksiin.[1][2][3]
Turvallisemman tilan periaatteisiin voivat kuulua esimerkiksi avoimuus, ennakkoluulottomuus, kannustavuus, tilan antaminen, osallistaminen, kunnioitus, koskemattomuus sekä oikeus oman identiteetin itsemäärittelyyn. Turvallisempi tila on tarkoitettu vapaaksi ennakkoasenteista ja -oletuksista, konflikteista, syrjinnästä, häirinnästä, arvostelusta tai potentiaalisesti uhkaavista teoista, ideoista tai keskusteluista.
Turvallisemman tilan politiikka on lähtöisin ala- ja vaihtoehtokulttuurista, etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtumista.[4] Yhdysvalloissa ja Britanniassa turvallisia tiloja on nykyisin monessa yliopistossa. Turvallisten tilojen puolustajien mielestä turvalliset tilat ovat tarpeellisia marginalisoituihin ja haavoittuvaisiin ryhmiin kuuluville ja itsensä uhatuiksi kokeville ihmisille, kuten naisille, seksuaalivähemmistöille ja rotuvähemmistöille. [5][6] Sanavalinta ”turvallisempi” sanan ”turvallinen” sijasta viittaa siihen, ettei täysin turvallista tilaa pystytä koskaan luomaan ja lupaamaan.[4]
Turvallisemman tilan periaatteisiin voivat kuulua esimerkiksi avoimuus ja ennakkoluulottomuus, kannustavuus, tilan antaminen, osallistaminen ja puheenvuoron antaminen kaikille, kunnioitus, koskemattomuus sekä oikeus oman identiteetin itsemäärittelyyn.[1][2][7][3]
Turvallisempi tila on tarkoitettu vapaaksi esimerkiksi ennakkoasenteista, konflikteista, arvostelusta tai potentiaalisesti uhkaavista teoista, ideoista tai keskusteluista.[8] Turvallisemman tilan periaatteissa kiellettyjä asioita voivat olla esimerkiksi syrjintä ja syrjivä puhe, väheksyminen, häirintä, vihamielisyys ja poissulkeminen. Kiellettyä ovat myös henkilöiden ominaisuuksiin liittyvien stereotyyppien toisintaminen sekä ääneen lausutut oletukset toisten osallistujien ominaisuuksista, kuten sukupuolesta, seksuaalisuudesta, uskonnosta tai kansallisuudesta.[1][2][7]
Turvallisemman tilan periaatteiden tarkoitus on saada ihmiset ennakoivasti miettimään omaa käytöstään sekä luoda osallisuuden kokemusta sillä, että kaikki ovat mukana ja vastuussa sosiaalisten tilojen luomisesta.[4]
Feministinen puolue on esittänyt seuraavia periaatteita kunnioittavan ja lempeän turvallisemman tilan säännöiksi.[9]
Helsingin yliopisto edellyttää tapahtumiensa osallistujilta sitoutumista avomielisyyteen, hyväntahtoisuuteen, lempeyteen, hyväksyntään, erilaisuuden kunnioittamiseen, ennakko-oletusten välttämiseen, kuuntelemiseen sekä anteeksi pyytämiseen ja antamiseen. Kaikenlainen syrjintä, häirintä, kiusaaminen, pilkkaaminen ja uhkailu on kielletty.[10]
Arvostelijoiden mielestä turvalliset tilat ovat ylisuojelevia, ja niitä käyttämällä rajoitetaan sananvapautta ja akateemista vapautta, jonka tulisi hyväksyä suuretkin erimielisyydet.[6]
Greg Lukianoffin ja Jonathan Haidtin mukaan nuorten ihmisten kestokyky ja tunteiden hallinta on kärsinyt, kun vallalle on päässyt sosiaalisen oikeudenmukaisuusteorian käsitys siitä, että ihmiset ovat emotionaalisesti hauraita, tunnevaltaisia ja jakautuvat hyviin ja pahoihin. Heidän mukaansa tähän käsitykseen perustuva hyysääminen tuottaa nuorille negatiivisen, paranoidin ja itseä vahingoittavan mielentilan.[11]
Toimittaja Artemis Kelosaari on liittänyt turvallisen tilan vaatimuksen nuorisolle kaikkina aikoina tyypilliseen minäkeskeisyyteen, joka iän myötä kuitenkin väistyy.[12]
Kansanedustaja Anna Kontulan (vas) mukaan tyypillisesti juuri, kun keskustelu käy kiinnostavaksi, joku nuori valittaa turvallisen tilan rikkoutumisesta. Hänen mukaansa ilmiötä voi selittää tarve hallita asioita, vaikka demokratiaan kuuluvatkin konflikti ja epämukavat tilat.[13]