Tänään haluan puhua Tyttöjen ilta:stä, aiheesta, joka on viime aikoina saanut suurta merkitystä. Tyttöjen ilta on teema, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten, sukupuolten ja kansallisuuksien ihmisten huomion, koska sillä on yleinen vetovoima. Kautta historian Tyttöjen ilta on ollut tutkimusten, keskustelun ja kiistan kohteena, mutta sen merkitys ja vaikutus on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme Tyttöjen ilta:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Toivon, että tämä analyysi auttaa tarjoamaan laajemman ja syvemmän käsityksen Tyttöjen ilta:stä ja sen vaikutuksista maailmaamme.
Tyttöjen ilta | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Reetta Aalto |
Käsikirjoittaja | Kirsikka Saari |
Tuottaja | |
Kuvaaja | Heikki Färm |
Leikkaaja | Helena Öst |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Making Movies |
Ensi-ilta | 2008 |
Kesto | 28 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Tyttöjen ilta on Reetta Aallon ohjaama ja Kirsikka Saaren käsikirjoittama lyhytelokuva. Elokuva on tuotettu osana ensimmäistä suomalainen novellielokuva -kilpailua, joka järjestettiin keväällä 2007.[1]
Äiti ja tytär haluaisivat molemmat olla nuoria naisia. Toinen on kuitenkin vielä melkein lapsi ja toinen lähestyy keski-ikää. Molemmat viettävät tahoillaan tyttöjen illan, jossa ihmisarvo, ystävyys ja rakkaus punnitaan.[2]
Tyttöjen ilta sai kriitikoilta positiivisen arvion. Helsingin Sanomien Jukka Karjalaisen mukaan ”naseva 'samaan aikaan toisaalla' -kertomus myötäelää voimakkaasti tätä meidän ihmiseläjien taaperrusta. Kirsikka Saaren dialogi toimii erinomaisesti. Tyttöjen illan ohjaaja Reetta Aalto osaa elävöittää tilanteet yhtä tarkasti.”[3]
Elokuva palkittiin Tampereen kansainvälisillä elokuvajuhlilla maaliskuussa 2008 yleisöpalkinnolla. Ohjaaja Reetta Aalto sai lisäksi Finnlabin ja Digital Film Finlandin myöntämän resurssipalkinnon. Tuomariston mukaan tyttöjen ilta on ”raikkaasti ja painottomasti toteutettu kuvaus illasta, jossa kahden eri sukupolven naiset etsivät elämäänsä varmuutta ja sisältöä vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Äidin ja tyttären kokemukset tahoillaan peilaavat toisiaan ja katsovat lämpimän humoristisesti erotisoitunutta arkimaailmaamme”.[4]