Nykymaailmassa Udon:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Teknologian edistymisen ja sosiaalisen kontekstin muutosten myötä Udon on tullut yhä tärkeämmäksi ja vaikuttaa jokapäiväisen elämän perusnäkökohtiin. Olipa se tutkimuskohteena, julkisen keskustelun päähenkilönä tai eri alueiden muutosten veturina, Udon vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ihmiset näkevät maailman ja suhtautuvat toisiinsa. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Udon:n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa analysoimalla sen vaikutuksia ja ulottuvuutta nykypäivän elämän eri osa-alueilla.
Udon (jap. うどん tai 饂飩) tarkoittaa japanilaisia paksuja, vehnästä valmistettuja nuudeleita.[1] Kuten muitakin japanilaisia nuudeleita, udonia tarjotaan usein viileänä kesällä ja kuumana talvella. Lisäkkeetkin voidaan valita vuodenajan mukaan. Suurinta osaa lisäkkeistä ei kypsennetä erityisemmin ennen niiden lisäämistä, vaikka jotkut onkin keitetty rasvassa. Monia udon-lisäkkeitä voidaan käyttää myös soban kanssa.
Yleisimmin udonia tarjotaan kuumana nuudelikeittona miedosti maustetulla liemellä, yksinkertaisimmassa muodossaan (kake udon) pelkässä dashista, soijakastikkeesta ja mirinistä valmistetussa liemessä. Yleisiä lisäkkeitä ovat tempura (yleensä rasvassa keitettyä katkarapua tai kakiagea) tai abura-age (rasvassa paistettuja tofukuutioita sokerilla, soijakastikkeella ja mirinillä maustettuna). Mukana voi olla ohut viipale kamaboko-kalakakkua, shichimi-maustetta ja beni shōga -pikkelsiä.
Liemen maku ja lisukkeet vaihtelevat alueelta toiselle. Yleensä tummanruskeaa, tummasta soijakastikkeesta (koikuchi shōyu) valmistettua lientä käytetään Itä-Japanissa, kun taas vaaleaa, vaaleasta soijakastikkeesta (usukuchi shōyu) valmistettua Länsi-Japanissa. Tämä on otettu huomioon myös valmiiksi pakatuissa pikanuudeleissa, joita usein myydään eri versioina idässä ja lännessä.lähde?
Udonin alkuperästä on useita erilaisia näkemyksiä. Erään version mukaan udon on lähtöisin Kiinasta Nara-kaudella tuoduista myvyistä, joiden vehnästä leivotun taikinakuoren sisälle oli laitettu punapaputahnaa. Niitä kutsuttiin nimellä konton (混沌, ’sekava’, ’kaoottinen’), koska niillä oli epämääräinen muoto. Myöhemmin sana muuntui muotoon undon (温飩) ja lopulta Muromachi-kaudella muotoon udon. Itse nuudelien alkuperä voi kuitenkin olla pikemminkin vettä apuna käyttäen venytetyissä kiinalaisissa nuudeleissa (水引餅). Joka tapauksessa Edo-kauden alkupuolella 1600-luvulla Osakaan syntyi udonia tarjoavia ravintoloita, jotka ottivat jo pian valikoimaansa sobaruokalajeja. Myöhemmin soba nousi niissä udonia tärkeämmäksi tarjottavaksi.[1]