Uiguurien kansanmurha

Uiguurien kansanmurhalla viitataan Kiinan kansantasavallan toimiin maan uiguurivähemmistön kulttuurin tukahduttamiseksi terrorismin torjumisen nimissä. Joidenkin valtioiden mukaan nämä toimet täyttävät kulttuurisen kansanmurhan kriteerit.^[1] Vuodesta 2021 alkaen toimia on Kiinan ulkopuolella kutsuttu myös kansanmurhaksi.

Uiguureihin kohdistetut toimet perustuvat Kiinan vuonna 2014 käynnistämään kampanjaan nimeltä ”kansan sota terrorismia vastaan”. Kampanjan mukaan uiguurien väitetty terroriuhka saa alkunsa uiguurien kulttuurista tai vähintäänkin sen omaksumista vaarallisista vaikutteista. Kampanjaan on kuulunut uskonnollisuuden ja islamin torjumisen lisäksi myös uiguurien itsenäisyyspyrkimysten tukahduttaminen, kattavan valvontajärjestelmän luominen uiguurien kuuliaisuuden arvioimiseksi, sekä uudelleenkoulutuskeskusten perustaminen.^[2]

Uiguurien pakkoassimilaation johtajana aloitti vuonna 2016 Chen Quanguo, joka oli aiemmin toiminut Tiibetin autonomisen alueen puoluesihteerinä ja tukahduttanut tiibetiläisten vastarintaa. Chen laajensi uiguurien valvontajärjestelmän täydeksi poliisivaltioksi. Jokaisesta uiguurista kerättiin kaiken muun tiedon lisäksi myös biometriset tiedot valvontajärjestelmään. Tietojen perusteella jokaiselle uiguurille määriteltiin henkilökohtainen turvallisuusluokitustaso. Turvallisiksi arvioidut uiguurit saivat jatkaa elämäänsä normaalisti, joskin valvonnan alaisena. Poikkeaviksi luokitellut joutuivat kuulusteluihin, pidätetyksi, vangituksi tai uudelleenkoulutukseen.^[3]

Yli miljoona muslimia (joista enemmistö on uiguureja) on sijoitettu internointileireille (tunnetaan myös uudelleenkoulutusleirien ja keskitysleirien nimellä) ilman mitään oikeudenkäyntiä tai vastaavaa juridista prosessia.^[4][5][6][7] Tämä on etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen laajamittaisin sijoitus internointileireille (uudelleenkoulutus- ja pakkotyökeskuksiin) toisen maailmansodan jälkeen.^[8][9]

Tuhansia moskeijoita on tuhottu tai vaurioitettu, satoja tuhansia lapsia on pakotettu eroon vanhemmistaan ja lähetetty kiinalaisiin sisäoppilaitoksiin.^[10][11]

Kiinan valtionjohdon politiikaan on kuulunut myös pakkotyöleirit,^[12][13] uiguurien uskonnollisten käytäntöjen tukahduttaminen (islam Kiinassa),^[14] poliittinen indoktrinaatio,^[15] vakava kaltoinkohtelu,^[16] pakkosterilisointi,^[17] pakotettu ehkäisy,^[18][19] ja pakkoabortit.^[20][21] Pääosin uiguurien asuttamien Hotanin ja Kašgarin prefektuurien syntyvyys putosi Kiinan valtiollisten tilastojen mukaan vuosina 2015–2018 yli 60 prosenttia.^[17] Samoina vuosina syntyvyys laski koko Kiinassa 9,69 prosenttia, 12,07:stä 10,9:ään tuhatta ihmistä kohden.^[22] Kiinan viranomaiset ovat myöntäneet, että vuonna 2018 syntyvyys laski Xinjiangissa lähes kolmanneksella, mutta ovat kiistäneet pakkosteriloinnista ja kansanmurhasta kertovat raportit.^[23] Vuonna 2019 syntyvyys laski Xinjiangissa vielä 24 prosenttia lisää (vertailuna koko valtion 4,2 prosenttia).^{[17]selvennä}

Kiinan sortotoimia luonnehdittiin aluksi pakotetuksi valtaväestöön sulauttamiseksi, etniseksi puhdistukseksi tai kulttuuriseksi kansanmurhaksi.^[24][25][26] Syyskuussa 2022 YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto kutsui Kiinan toimia mahdollisesti rikoksiksi ihmisyyttä vastaan.^[27] Myös Amnesty ja Human Rights Watch -järjestö ovat syyttäneet Kiinaa rikoksista ihmisyyttä vastaan.^[28]

Kun lisää tietoja alkoi selvitä vuoden 2020 jälkeen, jotkut hallitukset, aktivistit, riippumattomat kansalaisjärjestöt (NGO), ihmisoikeusasiantuntijat, tutkijat sekä itsensä Itä-Turkestanin pakolaishallitukseksi nimittynyt ryhmä, nimesivät vuonna 2021 tapahtumat kansanmurhaksi Yhdistyneiden kansakuntien kansanmurhan määrittelevän yleissopimuksen mukaisesti, sillä tarkoituksena on ollut "aikomus tuhota etninen tai uskonnollinen ryhmä" kokonaan tai osittain.^{[29][30][31][32][33][34][35][36][37]} Hallituksista Kiinaa ovat kansanmurhasta syyttäneet esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada ja Alankomaat.^[28]

Kiina kiistää väitteet uiguurien kansanmurhasta ja katsoo väitteissä olevan kyse poliittisesta pelistä ja Kiinan-vastaisuuden levittämisestä.^[38]

• Roberts, Sean R.: The War on the Uyghurs: China’s Internal Campaign Against a Muslim Minority. Princeton University Press, 2020. ISBN 978-0-691-20218-1

• Turkel, Nury: Ei pakotietä: uiguurin tarina. Suomentanut Parviainen, Sirpa. Bazar, 2022. ISBN 978-952-376-794-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uiguurien kansanmurha Wikimedia Commonsissa

• Australian Strategic Policy Institute (ASPI): The Xinjiang Data Project (useita julkaisuja, mm. satelliittikuva/kartta Xinjiang "uudelleenkoulutus"- ja pakkotyöleireistä) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (aspi.org.au)
• Reetta Arvila (17.10.2021) En haluaisi olla uiguuriaktivisti (Yle Areena, audio, 45 min) (yle.fi)
• Amnesty International (21.2.2020) Kun kaikkialla pelottaa – Uiguurit kertovat Kiinan harjoittamasta pelottelusta ulkomailla (amnesty.fi)
• Ivar Ekman & Ulrika Bergqvist (8.10.2018) Kinas okända läger (Sveriges Radio, kanal P1: audio mp3, kesto 56 min (ruotsiksi) (sverigesradio.se)
• Ivar Ekman & Ulrika Bergqvist (1.6.2019) Kina internerar hundratusentals – världen ser på (Sveriges Radio, kanal P1: audio mp3, kesto 56 min) (ruotsiksi) (sverigesradio.se)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Uyghur genocide