Nimi Ultrarojalistit herättää jokaisessa ihmisessä erilaisia ajatuksia ja tunteita. Olipa kyseessä henkilö, aihe tai treffit, Ultrarojalistit voi vangita huomion ja herättää uteliaisuutta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Ultrarojalistit:n merkitystä ja merkitystä sekä sen vaikutusta yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämäämme. Analysoimme kaikkia keskeisiä näkökohtia, jotka tekevät Ultrarojalistit:stä keskustelun ja pohdinnan arvoisen aiheen sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Liity kanssamme tälle kiehtovalle matkalle Ultrarojalistit:n läpi.
Ultrarojalistit (ransk. ultraroyalistes) olivat ranskalainen äärioikeistolainen rojalistinen liike, joka vaikutti Ranskassa Bourbon-restauraation aikaan vuosina 1815–1830. Ultrarojalistit eli ultrat ajoivat suurmaanomistajien, aateliston, klerikalistien ja entisten emigranttien etuja. Ultrarojalistit vastustivat Ranskan vallankumouksen tasa-arvoisia ja sekularisoivia periaatteita, mutta eivät pyrkineet palauttamaan ancien régimeä. He pyrkivät pikemminkin manipuloimaan Ranskan uutta perustuslaillista hallintokoneistoa palauttaakseen taustaryhmiensä poliittisen ja sosiaalisen vallan.[1]
Ultrarojalistit nousivat esiin osana vuoden 1815 rojalistista liikettä. Ultrat hallitsivat Ranskan parlamentin edustajainhuonetta vuosina 1815–1816 ja uudelleen vuosina 1821–1827. He olivat myös johtavassa asemassa parlamentin ylähuoneessa 1821–1824, Ludvig XVIII:n valtakauden viimeisinä vuosina. Ludvigin kuoltua vuonna 1824 valtaistuimelle nousi hänen veljensä Kaarle X, ultrarojalistien johtaja. Kaarlen ollessa kuninkaana ultrien valta vahvistui, ja he pystyivät toteuttamaan poliittista ohjelmaansa, johon kuului lehdistön vapauksien rajoittaminen ja roomalaiskatolisen kirkon vaikutusvallan kasvattaminen. Ultrarojalistien politiikka oli kuitenkin epäsuosittua, ja he menettivät hallitsevan asemansa edustajainhuoneessa vuonna 1827 ja lopulta kaiken valtansa vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksessa. Tämän jälkeen ultrarojalistien liike lakkasi käytännössä olemasta.[1]