Tässä artikkelissa käsitellään Union pour un Mouvement Populaire:n vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Union pour un Mouvement Populaire on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, tutkijoissa, asiantuntijoissa ja suuressa yleisössä, koska se on merkityksellinen eri aloilla. Union pour un Mouvement Populaire:n vaikutusta muun muassa kulttuuriin, talouteen, teknologiaan, politiikkaan tutkitaan tavoitteena ymmärtää sen rooli nykymaailman muokkaajana. Lisäksi analysoidaan, kuinka Union pour un Mouvement Populaire on muuttanut tapoja, joilla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja miten he toimivat ympäristössään. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Union pour un Mouvement Populaire:stä, jolloin lukija voi saada laajemman ja selkeämmän näkökulman sen vaikutuksesta ja merkityksestä.
Union pour un Mouvement Populaire | |
---|---|
Perustettu | 17. marraskuuta 2002 |
Lakkautettu | 29. toukokuuta 2015 |
Johto | |
Ideologia |
liberaalikonservatismi[1] kristillisdemokratia[1] |
Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto |
Toimisto |
55, rue La Boétie 75384 Paris Cedex 08 |
Kansainväliset jäsenyydet |
Euroopan kansanpuolue International Democrat Union Centrist Democrat International |
Kotisivu | republicains.fr |
Union pour un Mouvement Populaire (UMP, suom. Kansanliikkeen Unioni.) (alk. Union pour la Majorité Présidentielle, suom. Presidenttienemmistön Unioni) oli ranskalainen keskusta-oikeistolainen puolue, joka perustettiin vuonna 2002 tukemaan Jacques Chiracia presidentinvaaleissa. UMP:n muodostivat Rassemblement pour la République, Démocratie Libérale, suuri osa Ranskan demokratian unionista, Parti radical ja Parti populaire pour la démocratie française. UMP:llä oli noin 300 000 jäsentä.[2] Puolue muuttui Les Républicains -nimiseksi puolueeksi toukokuussa 2015.[3]
Puolue tuki pääasiassa Chiracia, mutta osoitti myös riippumattomuutta. Chiracin ja Jean-Pierre Raffarinin hallituksen epäsuosio sai suuren osa sen jäsenistä kannattamaan Chiracin kilpailija Nicolas Sarkozya. Puolue on myös vastustanut Turkin EU-jäsenyyttä, mitä Chirac ilmoitti kannattavansa.
UMP:n ensimmäinen johtaja Alain Juppé, Chiracin läheinen kumppani, erosi 15. heinäkuuta 2004 tultuaan tuomituksi korruptiosta Pariisin alueella. 29. marraskuuta 2004 Nicolas Sarkozy ilmoitti eroavansa valtiovarainministerin tehtävistä ja ottavansa puolueen johdon. Sarkozy voitti vuoden 2007 presidentinvaalit UMP:n ehdokkaana. Suurin osa puolueesta tuki häntä, mutta merkittäviä poikkeuksia olivat presidentti Chirac, pääministeri Dominique de Villepin, puolustusministeri Michèle Alliot-Marie ja kansalliskokouksen puhemies Jean-Louis Debre.[2]