Untuvapilvi

Tässä artikkelissa tutkimme Untuvapilvi-aihetta perusteellisesti, jotta voimme tarjota laajan ja yksityiskohtaisen kuvan tästä asiasta. Analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä sekä sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme alan asiantuntijoiden erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tarjotaksemme lukijalle täydellisen käsityksen Untuvapilvi:stä. Kautta tekstin käsitellään erilaisia ​​tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin kokonaisvaltaisen ja selventävän näkemyksen tarjoamiseksi.

Hakusana ”cirrus” ohjaa tänne. Helsingin tornitalosta katso Cirrus (tornitalo).
Jalaspilviä (Cirrus uncinus).

Untuvapilvi (Cirrus, Ci) on kuitumainen yläpilvi. Untuvapilvi muodostuu jääkiteistä. Se saa kuitumaisen muotonsa suihkuvirtausten vaikutuksesta, joka estää tasaisen pilven syntymisen. Untuvapilvet voivat olla lyhytikäisiä laikkuja tai pitkäikäisiä, koko taivaankannen ylittäviä säteittäisiä juovia. Untuvapilvissä voi olla sadejuovia. Ne eivät sada maahan saakka, mutta ne kiihdyttävät sateen muodostumista alemmissa pilvissä. Untuvapilvi kasvaa koko ajan yläosastaan ja haihtuu alaosastaan.[1]

Untuvapilviä syntyy lämpimän rintaman ilman hitaasti kohotessa tai hiipuneen ukkospilven alasimesta. Myös lentokoneiden synnyttämät tiivistymisjuovat yhdistyvät untuvapilviin. Untuvapilvi on kauniin ilman pilvi, mutta etenkin jalaspilvet (Cirrus uncinus) ennakoivat sadetta vuorokauden sisällä.[1]

Nimen tausta

Pilven nimi cirrus on latinaa ja tarkoittaa hiuskiehkuraa. Nimi johtuu pilven hiuskiehkuramaisesta ulkonäöstä silloin, kun siitä putoavat jäiset sadejuovat yhdessä emopilven kanssa joutuvat kovien tuulten armoille.[1]

Pilven syntyminen

Luonnollisesti untuvapilvi voi syntyä kahdella tavalla. Yleisempi syntymätapa on vesihöyryn härmistyminen jääkiteiksi silloin, kun lämpimän rintaman ilma kohoaa hitaasti. Toinen syntymätapa liittyy ukkospilviin, jolloin hiipuva kuuropilvi haihtuu pois jättäen jäljelle vain yläpuolella olevan alasimen mallisen pilven. Joka tapauksessa untuvapilvet muodostuvat jääkiteistä, sillä niiden esiintymiskorkeudella lämpötila on aina kymmeniä asteita pakkasen puolella.[1]

Eräänlaisia untuvapilviä voi syntyä myös ihmisen edesauttamana. Puristuttuaan suihkumoottorin läpi vesihöyry muuttuu jääkiteiksi, jolloin syntyviä pilvivanoja kutsutaan tiivistymisjuoviksi. Näin syntyneet pilvet voivat sopivan kostealla ilmalla levitä laajallekin alueelle, jolloin niitä voi olla vaikea erottaa luonnonmukaisesti syntyneistä pilvistä.[1]

Tuntomerkit ja ominaisuudet

Untuvapilvet eivät pysty muodostamaan suuria ja tasaisia pintoja sen vuoksi, että ne ovat 7–10 kilometrin korkeudessa suihkuvirtausten vaikutusten alaisia. Virtaukset aiheuttavat untuvapilville tyypillisen kuitumaisen ulkonäön. Untuvapilvi uusiutuu muodostamalla yläpuolelleen jatkuvasti uutta pilveä samalla kun alaosa sublimoituu vesihöyryksi täyttäen alla olevaa kuivempaa ilmaa. Pilvisuvun lajeja ovat jalasmainen, kuituinen, tiheä, kokkareinen ja harvemmin tavattava vallinharjamainen. Lisäksi pilvelle tyypillisiä muunnoksia ovat kalanruotomainen, säteittäinen, kietoutunut ja kahden kerroksen muodot. Hetkellisesti untuvapilvet voivat esiintyä pieninä laikkuina, mutta pitkäkestoisempina jopa koko taivaankannen ylittävinä säteittäisinä juovina.[1]

Untuvapilvi on selkeän ja aurinkoisen ilman pilvi, joka yleensä enteilee pilvistyvää säätä. Untuvapilven jalasmainen laji tapaa usein edeltää vuorokauden sisällä saapuvaa sadetta. Untuvapilvetkin voivat sataa, mutta eivät maahan saakka. Sade muodostuu putoavista tai tuulen kuljettamista jääkiteistä, jotka ilmenevät untuvapilvestä lähtevinä sadejuovina. Usein emopilveä on vaikea erottaa sen aiheuttamasta sadejuovasta. Vaikka untuvapilvet itse eivät sada maahan saakka, niistä putoavat jääkiteet kiihdyttävät alla olevien sadepilvien sateen muodostusta.[1]

Jaottelu

Cirrus fibratus -pilvi Austnesfjorden-vuonon yllä Norjassa huhtikuussa 2015.

Lähteet

  • Vartiainen, Juha: Suuri pilvikirja. Helsinki: Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-669-5
  • Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Vartiainen 2013, s. 78.
  2. ↑ Karttunen, Koistinen, Saltikoff, Manner 2008, s. 474-476.
  3. ↑ Burroughs, William J. et al.: ”Pilvet”, Ihmeellinen luonto – Sää, s. 214. Suomentanut Salonen, Sirkka & Valta, Tuulikki. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta untuvapilvet.
Pilvet
Ryhmä A: Yläpilvet
Ryhmä B: Keskipilvet
Ryhmä C: Alapilvet
Ryhmä D: Paksut pilvet