Nykymaailmassa Urheiluvuosi 1996:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Urheiluvuosi 1996 on kiinnittänyt laajan yleisön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, työelämän vaikutuksensa tai henkilökohtaisen kehityksensä merkityksen vuoksi. Kun siirrymme eteenpäin 2000-luvulle, kiinnostus ja uteliaisuus Urheiluvuosi 1996:tä kohtaan näyttää vain lisääntyvän, mikä saa meidät tutkimaan ja ymmärtämään kaikkia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Tässä artikkelissa perehdymme Urheiluvuosi 1996:n eri puoliin, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja tutkimme sen vaikutuksia nykyään.
Urheiluvuosi 1996 käsittelee vuoden 1996 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut
Amerikkalainen jalkapallo
Alppihiihto
Ampumahiihto
Autourheilu
Golf
Jalkapallo
Jääkiekko
Koripallo
Käsipallo
Lentopallo
Nyrkkeily
- Mike Tyson palasi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi ottamalla kehätuomarin keskeytyksellä kolmannessa erässä voiton WBC-liiton mestaruutta puolustaneesta Frank Brunosta 16.3 Las Vegasissa.[26][27] Hän vei myös WBA-liiton mestaruuden voittamalla keskeytyksellä ensimmäisessä erässä mestaruutta puolustaneen Bruce Seldonin 7.9. Las Vegasissa. Evander Holyfield nousi kolmannen kerran ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi 9.11. Las Vegasissa voittamalla Tysonin WBA-liiton mestaruusottelussa kehätuomarin keskeytyksellä 11. erässä.[28]
Tennis
Uinti
Yleisurheilu
- Atlantan olympialaisten yleisurheilukilpailujen menestynein maa oli Yhdysvallat. Kaikkiaan mitaleille ylsi 45 maata. Ranskalainen Marie-José Pérec ja yhdysvaltalainen Michael Johnson voittivat kumpikin sekä 200 metrin että 400 metrin juoksuissa kultaa, ja kolmas henkilökohtaisten lajien tuplavoittaja oli venäläinen keskimatkojen juoksija Svetlana Masterkova. Yhdysvaltalainen Carl Lewis voitti pituushypyssä neljännen peräkkäisen kultamitalinsa ja kaikkiaan yhdeksännen olympiakultansa nousten yleisurheilun olympiavoittotilastossa kärkeen Paavo Nurmen rinnalle. Kanadalainen Donovan Bailey juoksi maailmanennätyksen 100 metrillä (9,84) ja Michael Johnson 200 metrillä (19,32).[39]
Lähteet
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5
Viitteet
- ↑ Siukonen 1997, s. 66
- ↑ Siukonen 1997, s. 150
- ↑ Siukonen 1997, s. 156, 158
- ↑ Siukonen 1997, s. 98, 288
- ↑ Siukonen 1997, s. 210
- ↑ Siukonen 1997, s. 112, 210
- ↑ Siukonen 1997, s. 100–102, 211–212
- ↑ Siukonen 1997, s. 114, 212
- ↑ Siukonen 1997, s. 240
- ↑ Siukonen 1997, s. 170, 240
- ↑ Siukonen 1997, s. 122, 215
- ↑ Siukonen 1997, s. 141, 215
- ↑ Siukonen 1997, s. 148, 215
- ↑ Siukonen 1997, s. 32, 215
- ↑ Siukonen 1997, s. 143, 220
- ↑ Siukonen 1997, s. 129, 131, 220
- ↑ Siukonen 1997, s. 128, 132, 220
- ↑ Siukonen 1997, s. 134, 220
- ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1996–1997, s. 168–171. Semic Sport Oy, 1996. ISBN 951-876-524-3
- ↑ Siukonen 1997, s. 162–164, 226
- ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1996–1997, s. 185. Semic Sport Oy, 1996. ISBN 951-876-524-3
- ↑ Siukonen 1997, s. 139–140, 225–226
- ↑ Siukonen 1997, s. 87
- ↑ Siukonen 1997, s. 141, 233
- ↑ a b Siukonen 1997, s. 88
- ↑ Siukonen 1997, s. 114
- ↑ McRae, Donald: Frank Bruno: ‘I took a big risk fighting Tyson again. I just went out there and winged it’ The Guardian. 27.2.2021. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 1997, s. 162, 175
- ↑ Siukonen 1997, s. 98, 264
- ↑ Siukonen 1997, s. 140, 264
- ↑ Siukonen 1997, s. 145–146, 264–265
- ↑ Mesic, Dzevad: Richard Krajicek recalls beating Pete Sampras en route to winning 1996 Wimbledon Tennis World. 28.2.2022. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Pete Sampras Olympics.com. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 1997, s. 163, 265
- ↑ Siukonen 1997, s. 63, 90–91, 162, 154
- ↑ Drucker, Joel: Fernandez remembered for her trademark zeal on the court 29.9.2008. ESPN. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 1997, s.168, 182, 264
- ↑ Siukonen 1997, s. 51–52, 70–73
- ↑ Siukonen 1997, s. 45, 67–70
Katso myös