Urho Verho

Urho Verho on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion vuosien varrella. Sen merkitys ja relevanssi heijastuu aiheesta tehtyjen mielipiteiden ja tutkimusten määrässä. Alkuperäistään nykypäivään Urho Verho on ollut keskustelun ja analyysin aiheena, mikä on avannut oven loputtomille pohdiskeluille ja löydöksille. Tässä artikkelissa tutkimme Urho Verho:n eri puolia ja näkökulmia, tarkastelemme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen kehitystä ajan myötä. Alkuperäistään nykypäivään Urho Verho on ollut keskustelun ja analyysin aiheena, mikä on avannut oven loputtomille pohdiskeluille ja löydöksille. Tässä artikkelissa tutkimme Urho Verho:n eri puolia ja näkökulmia, tarkastelemme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen kehitystä ajan myötä.

Urho Aleksander Verho (19. huhtikuuta 1912 Turku – 20. toukokuuta 1988 Parainen) oli suomalainen kirjallisuustieteilijä ja professori.[1]

Verho toimi työväenopiston johtajana Valkeakoskella 1936–1944 ja Karkkilassa 1942–1945 sekä Turussa suomalaisen työväenopiston apulaisjohtajana ja sittemmin johtajana 1945–1964. Vuodesta 1957 alkaen hän hoiti kirjallisuustieteen assistentuureja, dosentuureja ja professuureja Turun yliopistossa ja Tampereen yliopistossa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1975 Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen apulaisprofessorin virasta. Hän työskenteli myös Turun Sanomien kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana vuodesta 1937.[1]

Teoksia

  • Karkkilan työväenopisto 1925–1945. Karkkilan työväenopisto, Hyvinkää 1945.
  • Kaarlo Bergbomin draamankäsitys. Väitöskirja. Annales Universitatis Turkuensis. Ser. B. Tom. 37. Turun yliopisto, Turku 1951.
  • Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja. WSOY 1954.
  • Hans Carossan ajatusmaailma. Annales Universitatis Turkuensis. Ser. B. Tom. 54. Turun yliopisto, Turku 1956.
  • Severi Nuormaa: Kansansivistäjä, sanomalehtimies, runoilija. Annales Universitatis Turkuensis. Ser. B. Tom. 53. Turun yliopisto, Turku 1956.
  • Turun suomalainen työväenopisto 1908–1958. Turun suomalainen työväenopisto, Turku 1958.
  • Uuden teatterin tiennäyttäjiä. Tajo, Turku 1963. (Esittelyssä G. B. Shaw, T. S. Eliot, Eugene O’Neill ja Thornton Wilder.)
  • Vanhaa ja uutta draamaa. Tajo, Turku 1964

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 801. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8