Uunijäätelö
Nykymaailmassa Uunijäätelö on aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi ja kiinnostavampi. Yhteiskuntavaikutuksistaan ihmisten jokapäiväiseen elämään Uunijäätelö on noussut toistuvaksi teemaksi keskusteluissa, keskusteluissa ja analyyseissa. Kun siirrymme ajassa eteenpäin, Uunijäätelö tuottaa edelleen syvää pohdiskelua eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Tästä syystä on tärkeää käsitellä tätä asiaa syvällisesti ja yksityiskohtaisesti, ymmärtää sen laajuus ja ymmärtää sen todellinen vaikutus elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Uunijäätelö:een, ja käsittelemme sen merkitystä ja merkitystä nykyään.
Uunijäätelö on jälkiruoka, jossa kakkupohjan päälle laitetaan jäätelöä ja mahdollisesti hilloa, marjoja tai hedelmiä, ja nämä päällystetään kiinteäksi vispatulla valkuaisvaahdolla. Jälkiruoka paistetaan nopeasti kuumassa uunissa tai paahdetaan kaasupolttimella ("tohotin"), jolloin valkuaisvaahto ruskistuu pinnalta, mutta jäätelö ei vielä ehdi sulaa. Marenki ja kakkupohja eristävät lämpöä hyvin, sillä niissä on paljon pieniä ilmakuplia.
Nimen Baked Alaska keksi vuonna 1876 ravintola Delmonicon omistaja Charles Ranhofer. Sillä juhlistettiin niihin aikoihin tapahtunutta Alaskan liittymistä Yhdysvaltoihin.[1] Ruokalaji tunnetaan englanniksi myös nimillä Baked Alaska, glace au four, omelette norvégienne, Norwegian omelett ja omelette surprise.[1]
Yhdysvaltojen entinen presidentti Richard Nixon kertoo muistelmissaan, miten amerikkalaiset tarjosivat kerran Neuvostoliiton johtajalle Leonid Brežneville päivällisellä uunijäätelöä, jonka marenkikuorrute oli ruskistettu kevyesti uunissa. ”Katsos vain”, Brežnev oli huudahtanut, ”Amerikkalaiset tekevät todella ihmeitä. He ovat keksineet miten jäätelö sytytetään tuleen!”[2]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Baked Alaska Foodreference.
- ↑ Richard Nixonin muistelmat, osa 3: Kun Nixon ja Brezhnev kohtasivat kolmasti. Kahden suuren kuhertelua. Helsingin Sanomat, 7.5.1978, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).