Väinö Alasmaa
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Väinö Alasmaa:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnostanut monia ihmisiä. Väinö Alasmaa on keskustelun ja keskustelun lähde nyky-yhteiskunnassa, ja sillä on tärkeä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Väinö Alasmaa:stä sekä sen merkityksestä kulttuurimme, historiamme ja tulevaisuutemme kannalta. Kriittisellä ja pohdiskelevalla katseella yritämme valaista tätä nykyään niin ajankohtainen aihetta tarjoamalla erilaisia lähestymistapoja ja argumentteja, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja keskusteluun.
Väinö Aleksander Alasmaa (26. syyskuuta 1887 Eura – 4. toukokuuta 1919 Aunus)[1] oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat seppämestari Frans Isak Grönroos ja Ida Amanda Hiltunen.[2]
Jääkäriaika
Euran Kauttualla syntynyt Alasmaa liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan ja edelleen 20. helmikuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan ja 10. heinäkuuta 1917 alkaen 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän kävi vuonna 1917 konekivääriasemestarikurssin ja kuului pataljoonan soittokuntaan.[2]
Suomen sisällissota
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Vaasaan vänrikiksi ylennettynä jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918. Hänet sijoitettiin Suomen sisällissodassa Porin pataljoonan konekiväärikomppanian päälliköksi,[3] josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentin 1. pataljoona.[4] Sisällissodassa hän osallistui Pomarkun[5] ja Harjakankaan taisteluihin sekä Porin valtaukseen. Hän toimi myös lyhyen ajan pataljoonan komentajana.[2][6]
Sisällissodan jälkeinen aika
.jpg)
Sisällissodan jälkeen hän toimi joukkueenjohtajana Suomen Valkoisen kaartin 2. konekiväärikomppaniassa, josta hänet siirrettiin 2. pataljoonan aseupseeriksi. Armeijasta hän erosi vuonna 1919 ja liittyi Aunuksen retkikuntaan, jossa hänet sijoitettiin 1. pataljoonan konekiväärikomppanian päälliköksi ja osallistui taisteluihin Rajakonnussa, Vitelessä, Tuuloksessa, Alavoistissa, Aunuksenkaupungissa, Mäkriällä ja Syvärin luostarilla. Hän kaatui taistelussa Aunuksen kaupungin eteläpuolella.[2] Alasmaa on haudattu sukuhautaan Lauhianmäen hautausmaalle Euraan. Gunnar Wahlroosin suunnittelema hautamuistomerkki paljastettiin vuonna 1925.[7]
Lähteet
- Donner Kai, Svedlin Th., Nurmio Heikki (toim.): Suomen vapaussota I – VIII, Gummerus: Jyväskylä 1927.
- Suomen sotasurmat 1914-1922, Valtioneuvoston kanslia.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
- ↑ Suomen sotasurmat 1914 – 1922
- ↑ a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Suomen vapaussota IV 1927: 423.
- ↑ Suomen vapaussota V 1927: 115.
- ↑ Suomen vapaussota IV 1927: 432.
- ↑ Suomen vapaussota IV 1927: 237.
- ↑ Jääkäriluutnantti Väinö Alasmaan muisto. Turun Sanomat, 24.11.1925, nro 6648, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.6.2024.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|