Alla esittelemässämme artikkelissa perehdymme Väinö Joensuu:n kiehtovaan maailmaan. Seuraavilla riveillä tutkimme erilaisia Väinö Joensuu:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Kattavan analyysin avulla yritämme valaista tätä nykyään niin tärkeää aihetta tarjoamalla asiaankuuluvaa ja päivitettyä tietoa, jonka avulla lukija ymmärtää täysin Väinö Joensuu:n merkityksen nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle Väinö Joensuu:n löytämisen ja oppimisen matkalle.
Väinö Mikael Joensuu (13. elokuuta 1894 Viipuri – 16. elokuuta 1973)[1] oli suomalainen filosofian maisteri, toimittaja, suomentaja ja pakinoitsija. [2]
Joensuun vanhemmat olivat talonomistaja Salomon Joensuu ja Paulina Laurila. Hän pääsi ylioppilaaksi 1912 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1917 ja maisteriksi 1923. [2]
Joensuu oli sanomalehti Karjalan ulkomaan osaston toimittajana 1917–1919, Uuden Suomen toimittajana 1919–1931, Ilta-Sanomien toimittajana 1932–1950 sekä Sanomalehtimiehen toimittajana vuodesta 1947. Hän toimi myös Karjalan Helsingin-kirjeenvaihtajana 1920–1939 ja oli venäjänkielen opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Joensuu oli Helsingin sanomalehtimiesyhdistyksen sihteerinä vuodesta 1926 ja Suomalais-latvialaisen yhdistyksen sihteerinä 1928–1936. Joensuu kirjoitti Ilta-Sanomiin pakinoita nimimerkillä Mikko. [2][3]
Joensuu oli naimisissa vuodesta 1938 Kyllikki Vasan (Waldstedt) kanssa. [3]
Väinö Joensuun lehtiartikkeleita: