Väinö Lehtonen (puutarhuri)

Väinö Lehtonen (puutarhuri) on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion vuosien varrella. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin vaikuttamisellaan tämä aihe on herättänyt jatkuvaa keskustelua ja jättänyt jälkensä historiaan. Alkuperäistään nykytrendeihin Väinö Lehtonen (puutarhuri) on kehittynyt ja säilyttänyt merkityksensä eri yhteyksissä. Tässä artikkelissa tutkimme Väinö Lehtonen (puutarhuri):een liittyviä eri puolia ja näkökulmia, tutkimme sen vaikutusta eri alueilla ja roolia jokapäiväisessä elämässä.

Väinö Vilhelm Lehtonen (25. marraskuuta 1888 Eurajoki – 11. lokakuuta 1952)[1][2] oli suomalainen puutarhuri ja alan opettaja.

Lehtonen oli Elisenvaaran maanviljelyskoulun puutarhaopettajana 1911–1912, Vakka-Suomen maamies- ja kotitalouskoulussa 1912–1916 ja Alhaisten kartanon tilanhoitajana 1916–1921. Alholan puutarhakoulun johtajana Lehtonen työskenteli vuosina 1921–1929 ja Hyvinkään pienviljelysneuvojaopiston puutarhaopettajana 1929–1940. Lepaan puutarhaopiston lehtorina hän toimi vuodesta 1940 alkaen. Hän oli myös Maatalousnormaalikoulun tuntiopettaja vuosina 1930–1947 ja Mustialan maamiesopistossa tuntiopettaja 1931–1948.[3]

Lehtonen kirjoitti ja toimitti puutarhanhoitoa käsitteleviä kirjoja[3].

Teoksia

  • Puutarhakirja : maatalouskouluja ja itseopiskelua varten, 1934
  • Pula-ajan puutarha-aapinen : ohjeita pien- ja palstaviljelijöille, 1942
  • Puutarhamarjojen viljely, 1942
  • Puutarha-aapinen. 1943
  • Omenanviljely, WSOY, 1946
  • Taimistokirja : ammattioppilaitoksia ja itseopiskelua varten. Väinö Lehtonen ja Kalle Jokela. 1953.

Lähteet

  1. ↑ Kuka kukin on 1954, s. 1023 Runbeberg.org.
  2. ↑ Väinö Lehtosen Kansaneläkelaitoksen-henkilökortti Astia-tietokanta. Viitattu 13.7.2018.
  3. ↑ a b Kysy.fi (Arkistoitu – Internet Archive)