Väinö Luutonen
Tässä artikkelissa tutkimme Väinö Luutonen:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on herättänyt kiinnostuksen kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Väinö Luutonen on jättänyt merkittävän jäljen ympäröivään maailmaan Väinö Luutonen:n vaikutuksista moderniin yhteiskuntaan historiallisiin juuriinsa. Yksityiskohtaisten analyysien ja innovatiivisten näkökulmien avulla löydämme Väinö Luutonen:n monet puolet ja sen vaikutuksen jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Väinö Luutonen on aihe, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkitykseen globaalissa taloudessa. Liity kanssamme tälle löytömatkalle, kun selvitämme Väinö Luutonen:n mysteerit ja ihmeet.
Väinö ”Isi” Luutonen (9. huhtikuuta 1889 Ruovesi – 22. elokuuta 1974 Tampere[1]) oli suomalainen näyttelijä. Hän aloitti uransa raittiusseura Taiston näyttämöllä, josta Luutonen siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin vuonna 1911. Lisäksi hän esiintyi useana kesänä Pyynikin kesäteatterissa. Luutonen jäi eläkkeelle Tampereen Työväen Teatterista vuonna 1955.[2]
Luutosella oli pieni rooli seitsemässä elokuvassa. Luutonen näytteli muun muassa Tuomas-isäntää Wilho Ilmarin elokuvassa Pitkäjärveläiset. Hän näytteli myös laivapoikaa elokuvassa Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta, Salmista Niskavuoren Hetassa sekä Väinö Länsilehtoa viimeiseksi jääneessä elokuvassaan Elokuu.
Luutonen kuoli 85-vuotiaana vuonna 1974.[2]
Filmografia
- Paimen, piika ja emäntä, 1938 (Ruuhiniemen isäntä)
- Yrjänän emännän synti, 1943 (tukkilainen)
- Pikku-Matti maailmalla, 1947 (renki-Kustaa)
- Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta, 1950 (Jantsu, laivapoika)
- Pitkäjärveläiset, 1951 (Tuomas, entinen talollinen)
- Niskavuoren Heta, 1952 (Salminen)
- Elokuu, 1956 (Väinö Länsilehto)
Lähteet
- ↑ Väinö Luutonen Elonetissä.
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 28.8.1974, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.10.2018.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
