Vadim Abdrašitov

Nykymaailmassa Vadim Abdrašitov on aihe, joka on saavuttanut suuren merkityksen ja merkityksen kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Henkilökohtaisesta, ammatillisesta ja sosiaalisesta sfääristä Vadim Abdrašitov on tullut kiinnostava kohde ja jatkuva keskustelu. Sen vaikutus on havaittu eri puolilla, ja se on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä, teorioita ja tutkimusta, jotka pyrkivät ymmärtämään täysin sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa aiomme käsitellä Vadim Abdrašitov:n eri puolia ja tutkia sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollisia polkuja sen tulevalle kehitykselle.

Vadim Abdrašitov
Вадим Абдрашитов
Вадим Габдерәшитов
Abdrašitov vuonna 2012.
Abdrašitov vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt19. tammikuuta, 1945
Harkova, Ukrainan SNT
Kuollut12. helmikuuta 2023 (78 vuotta)
Ammatti elokuvaohjaaja

Vadim Jusupovitš Abdrašitov (ven. Вади́м Юсу́пович Абдраши́тов, tat. Вадим Йосып улы Габдерәшитов, Vadim Yosıp ulı Ğäbderäşitov; 19. tammikuuta 1945 Harkova – 12. helmikuuta 2023[1]) oli tataaritaustainen venäläinen elokuvaohjaaja[2][3].

Biografia

Vadim Abdrašitov syntyi upseeriperheeseen. Hän opiskeli Alma-Atan rautatieteknikumissa ja Moskovan fysikaalis-teknisessä sekä kemiallis-teknologisessa instituutissa. Vuonna 1970 hän hakeutui Neuvostoliiton elokuvainstituuttiin, jonka ohjaajalinjalla hän opiskeli Mihail Rommin ja Lev Kulidžanovin johdolla. Abdrašitovin diplomityö, satiirinen lyhytelokuva Ostanovite Potapova! (”Pysäyttäkää Potapov!”, 1974) sai osakseen paljon kiitosta ja Juli Raizman kutsui hänet töihin Mosfilmille.[2]

Abdrašitovin esikoisohjaus, Aleksandr Mindadzen käsikirjoitukseen perustuva Slovo dlja zaštšity (”Puolustuksen puheenvuoro”) julkaistiin vuonna 1976. Miehet työskentelivät yhdessä myös jatkossa. Heidän yhteiskunnallisiin ja moraalis-eettisiin kysymyksiin keskittynyt tuotantonsa koetteli sallitun rajoja, mutta vain Ohota na lis (”Ketunmetsästys”, 1980) johti ohjaajan erottamiseen joksikin aikaa Mosfilmiltä.[2] Abdrašitovin elokuvat ovat olleet suosittuja sekä kriitikkojen[4] että suuren yleisön keskuudessa[2].

Abdrašitoville myönnettiin Venäjän kansantaiteilijan arvonimi vuonna 1992. Hän sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon (1991) ja joukon muita palkintoja. Abdrašitov oli Venäjän elokuva-akatemia Nikan varapresidentti ja elokuvainstituutin professori.[5]

Ohjaustyöt

  • Ostanovite Potapova! (”Pysäyttäkää Potapov!”, lyhytelokuva 1973)
  • Slovo dlja zaštšity (”Puolustuksen puheenvuoro” 1976; Komsomolin palkinto 1979)
  • Käännös (Povorot 1978)
  • Ohota na lis (”Ketunmetsästys” 1980)
  • Juna pysähtyi (Ostanovilsja pojezd 1982; San Remon elokuvajuhlien palkinto parhaasta käsikirjoituksesta 1984, Venäjän SFNT:n valtionpalkinto 1984)
  • Planeettojen paraati (Parad planet 1984; Avellinon elokuvajuhlien pääpalkinto, San Remon elokuvajuhlien erikoispalkinto 1985)
  • Plumbum – vaarallista peliä (Pljumbum, ili Opasnaja igra 1986; Venetsian elokuvajuhlien palkinto 1987)
  • Miespalvelija (Sluga 1988; Neuvostoliiton valtionpalkinto 1991)
  • Armavir (1991)
  • Pjesa dlja passažira (”Näytelmä matkustajaa varten” 1995; Berliinin elokuvajuhlien hopeinen karhu)
  • Vremja tantsora (”Tanssijan aika” 1997)
  • Magnitnyje buri (”Magneettimyrskyt” 2003)

Lähteet

  1. ↑ Director Vadim Abdrashitov has passed away en.newizv.ru. 13.2.2022. Viitattu 14.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Entsiklopedija ”Krugosvet”, sivu 1 krugosvet.ru. Viitattu 25.12.2012. (venäjäksi)
  3. ↑ Lenta tysjatšeletija Kazani 1000kzn.ru. Viitattu 25.12.2012. (venäjäksi)
  4. ↑ Entsiklopedija ”Krugosvet”, sivu 2 krugosvet.ru. Viitattu 25.12.2012. (venäjäksi)
  5. ↑ Kto jest kto v sovremennoi kulture slovari.yandex.ru. Viitattu 25.12.2012. (venäjäksi)