Tässä artikkelissa tutkimme Valentina Matvijenko:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykypäivään Valentina Matvijenko:llä on ollut suuri vaikutus jokapäiväisen elämän eri alueilla. Kautta historian Valentina Matvijenko on ollut kiehtova ja tutkittu kohde, ja sen vaikutus on jättänyt jälkensä kulttuuriin, politiikkaan, talouteen ja psykologiaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla selvitämme, kuinka Valentina Matvijenko on muokannut käsityksiämme ja käyttäytymistämme, ja tutkimme sen keskeistä roolia yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin muodostumisessa. Samoin perehdymme Valentina Matvijenko:n ympärille kehitettyihin erilaisiin näkökulmiin ja lähestymistapoihin ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykymaailmassa.
Valentina Matvijenko | |
---|---|
Валентина Ивановна Матвиенко | |
![]() |
|
Venäjän liittoneuvoston puhemies | |
Edeltäjä | Sergei Mironov |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Valentina Ivanovna Tjutina |
Syntynyt | 7. huhtikuuta 1949 Šepetivka, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
Puoliso | Vladimir Vasiljevitš Matvijenko |
Tiedot | |
Puolue | Yhtenäinen Venäjä |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Valentina Ivanovna Matvijenko (o.s. Tjutina, ven. Валенти́на Ива́новна Матвие́нко (Тю́тина), s. 7. huhtikuuta 1949) on venäläinen poliitikko ja diplomaatti, joka on etniseltä taustaltaan mokšalainen[1]. Vuosina 2003–2011 Matvijenko toimi Pietarin kuvernöörinä. Syyskuusta 2011 hän on Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja, ja siirtoa pidetään yleisesti alennuksena, vaikka virka on muodollisesti maan kolmanneksi merkittävin tehtävä[2].
Hän on kotoisin Šepetivkan kaupungista, nykyisin H'melnytskyin alueelta Länsi-Ukrainasta. Hän valmistui 1972 Leningradin farmaseuttisesta instituutista ja 1985 keskuskomitean sosiaalitieteiden akatemiasta. Hän työskenteli Leningradin Komsomolin Pietarin piirissä ja nousi sen johtoon. 1984 hän siirtyi Krasnogvardeiskin piirin komitean johtoon ja 1986 Leningradin kansanedustajien toimeenpanevan komitean varapuhemieheksi, 1989 korkeimman neuvoston naisten, perheiden, lasten ja äitien asioiden komitean puhemieheksi. Vuonna 1991 hänet lähetettiin Neuvostoliiton edustajaksi Maltaan, joka 1992 muuttui Venäjän federaation edustajan toimeksi. Hän oli tehtävässä vuoteen 1994.
Matvijenko toimi erikoislähettiläänä ja Venäjän ulkoministeriössä, vuodet 1997–1998 lähettiläänä Kreikassa. Syyskuussa 1998 hänet nimitettiin varapääministeriksi, ja siitä tehtävästä hänet nimitettiin 19. maaliskuuta Venäjän federaation presidentin täysivaltaiseksi edustajaksi luoteisessa federaalisessa piirikunnassa. Lokakuussa 2003 hänet valittiin Pietarin kuvernööriksi (pormestari) Vladimir Jakovlevin seuraajaksi. Matvijenko sai äänistä 63,12 prosenttia.
Matvijenko on naimisissa ja hänellä on poika. Hän puhuu sujuvasti saksaa ja englantia.
Toukokuussa 2006 Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ilmoitti paljastaneensa suunnitelman murhata Matvijenko. Kaksi pidätettyä olivat islaminuskoon kääntyneitä venäläisiä Hizb ut-Tahririn jäseniä[3], joiden hallusta löydettiin räjähteitä. Vastustajien mukaan kyseessä oli pelkkä julkisuustemppu.[4][5]
Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Matvijenkolle Suomen Leijonan ritarikunnan suurristin vuonna 2009.[6]