Valerio Zurlini

Tänään esittelemässämme artikkelissa Valerio Zurlini:stä käsittelemme tänään erittäin tärkeää aihetta, joka epäilemättä kiinnittää lukijoidemme huomion. Puhummepa sitten Valerio Zurlini:stä symbolisena hahmona, historiallisena tapahtumana, yhteiskunnallisena ilmiönä tai muuna kiinnostavana aspektina, pyrimme tarjoamaan täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla voimme täysin ymmärtää sen tärkeyden ja vaikutuksen yhteiskuntaan. Tämän artikkelin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Valerio Zurlini:een, analysoimalla sen alkuperää, kehitystä, seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Olemme varmoja, että tässä artikkelissa esitetyt tiedot ovat erittäin hyödyllisiä kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita laajentamaan tietojaan Valerio Zurlini:stä.

Valerio Zurlini vuonna 1973.

Valerio Zurlini (19. maaliskuuta 1926 Bologna – 26. lokakuuta 1982 Verona) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.

Zurlini valmistui juristiksi Rooman yliopistosta ja alkoi tehdä dokumenttielokuvia 1940-luvun lopulla. Hänen ensimmäinen näytelmäelokuvansa oli Vasco Pratolinin romaaniin perustuva Petettyjä tyttöjä (Le ragazze di San Frediano, 1955). Melko lyhyeksi jääneellä urallaan Zurlini ohjasi joukon arvostettuja kirjallisuussovituksia, kuten Venetsian elokuvajuhlien kultaisen leijonan saaneen Cronaca familiaren (1962). Hänet muistetaan parhaiten viimeisestä elokuvastaan Il deserto dei Tartari (1976), joka perustuu Dino Buzzatin samannimiseen romaaniin.[1]

Lähteet

  1. ↑ Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 346. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5

Aiheesta muualla