Valhalla

Tässä artikkelissa tutkimme Valhalla:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Syntymisestään lähtien Valhalla on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Vuosien varrella Valhalla on herättänyt keskustelua ja kiistoja, ja sitä juhlivat ja kunnioittavat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. Kattavan analyysin avulla tutkimme, kuinka Valhalla on muokannut tapaamme havaita maailmaa ja vaikuttaa päätöksiimme ja käyttäytymiseemme. Lisäksi tutkimme Valhalla:n tulevaisuutta ja sitä, kuinka sen kehitys voisi edelleen vaikuttaa elämäämme tulevina vuosina.

Tämä artikkeli käsittelee skandinaavisen mytologian Valhallaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Valhalla, jota vartioi portilla Heimdall, on kuvattu tässä 1600-luvun islantilaisessa käsikirjoituksessa keskiajan kaupunkeja muistuttavaksi.

Valhalla (muinaisnorjaksi Valhöll, 'kaatuneiden soturien sali') on sankarivainajien asuinsija skandinaavisessa mytologiassa.[1] Se on viikinkien ­jumalten kuninkaan, kuoleman jumalan ja Valhallan isännän Odinin sali, jonne valkyriat toivat urhoollisesti kuolleet soturit ja muut Odinin suosikit nauttimaan syömingeistä ja juomingeista.[2][3] Muut vainajat päätyivät Helheimiin. Kaikki viikingit varallisuuteen kat­somatta toivoivat pääsevänsä ­Valhallaan, jotta he voisivat taistella ragnarökissä, eli maailmanlopun edellä käytävässä suurtessa taistelussa.[3]

Odin valitsi Valhallaan ensin puolet sotureista, kun taas toisen puolikkaan valitseminen kuului erään myyttiversion mukaan Freijalle. Valhallan sotureita kutsuttiin nimellä einherjar. He taistelivat keskenään päivittäin mutta heräsivät joka ilta uudestaan eloon jatkaakseen syöminkejä ja taisteluita.[2] Päivisin Valhallan soturit harjoittelivat ragnarökiä varten. Joka aamu he pukivat ylleen kypärän ja rengas­paidan ja tarttuivat aseisiinsa. Sitten he marssivat Valhallan muurien ulkopuolella sijaitsevalle tasangolle taistelemaan. Kun soturi kaatui taistelussa, Odinin naispuoliset soturit, valkyriat, virvoittivat hänet taas eloon. Illan tullen uupuneet soturit palasivat Valhallaan, missä he saivat syödäkseen mielin määrin Odinin Särimner-villisian lihaa. Valhallan kokki Andrimner teurasti joka päivä ruuaksi Särimner-villisian Valhallan sotureille. Samoin he saivat juodakseen Heidrun-vuohesta lypsettyä simaa. Vuohi eli Valhallan katolla syöden Yggdrasil-maailmanpuun lehviä. Sen utareista suihkusi jatkuvasti vahvaa simaa suureen astiaan.[3]

Valhallassa sanottiin olevan 540 ovea ja yhtä monta[3] salia, ja sen katot oli päällystetty kultaisilla kilvillä ja pylväät keihäillä ja tuolit rintapanssareilla. Ragnarökin koittaessa jokaisesta ovesta mahtuu marssimaan rivissä 800 soturia taistelemaan Odinin rinnalla.[2][1]

Soturin matka Valhallaan

Viikinkisoturit eivät niinkään piitanneet siitä, kuka voitti tai jäi henkiin, vaan heille tärkeintä oli osoittaa urheutta, sillä kunniakas kuolema taistelussa takasi heille tien Valhallaan. Monista taisteluista hengissä selvinneitä ikääntyneitä viikinkejä jäytikin jatkuva pelko siitä, etteivät he pääsisikään Valhallaan Odinin luo. Vanhuuteen tai sairauteen kuolleiden ­soturien ei uskottu pääsevän Valhallaan.[3]

Skandinaavisessa mytologiassa ajateltiin, että kun Odin löytää taistelu­tantereelta soturin, joka ansaitsee päästä Valhallaan, hän lähettää naissoturinsa valkyriat noutamaan tätä. Tämän jälkeen valkyriat kantavat kuolleen soturin ratsu­jensa selässä ilmojen halki, Bifrost-sateen­kaarisillan ylitse ja perille Valhallaan. Siellä Odin herättää soturin henkiin ja nimittää hänet einherjeriksi eli jumalten sotajoukon jäse­neksi. ­Maail­­man­­lopun eli ragnarökin koittaessa soturi taistelee Odin joukoissa Fenris-sutta ja jättiläisiä vastaan. Tätä odottaessa soturit juhlivat iltaisin ja harjoittelevat päivisin.[3]

Nimen alkuperä

Valhalla-nimi sisältää muinaisenglannista omaksutun 'salia' tarkoittavan lainasanan. Nimen otaksutaan syntyneen Englannin skandinaavisissa siirtokunnissa 900-luvulla.[4] Uskomukset soturien paratiisista ja Odinin salista kuitenkin lienevät vanhempaa perua.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Valhalla Encyclopaedia Britannica. Britannica Academic. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Micha F. Lindemans: Valhalla Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Tilaajille Julkaistu 05 09 22-Troels Ussing, Bjørn Bojesen, Andreas Abildgaard URL copied to clipboard: Viikingit tekivät kaikkensa päästäkseen Valhallaan Historia. 5.9.2022. Viitattu 21.8.2023.
  4. ↑ *Anders Nordberg: Krigarna i Odins sal. Dödsföreställningar och krigarkult i fornnordisk religion. Stockholm: Stockholm University Press 2003.

Aiheesta muualla