Varjagit

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Varjagit, joka on tällä hetkellä herättänyt suurta kiinnostusta. Perustamisestaan ​​lähtien Varjagit on ollut analyysin ja keskustelun kohteena eri aloilla, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​näkemyksiä. Ottaen huomioon Varjagit:n merkityksen ja monimutkaisuuden, on välttämätöntä syventää sen tutkimusta, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutus ja seuraukset nyky-yhteiskunnassa. Tässä mielessä Varjagit:stä tehdään kattava analyysi, jossa käsitellään sen tärkeimpiä näkökohtia ja tarjotaan kattava näkemys, jonka avulla lukija voi syventyä sen merkitykseen ja laajuuteen. Lisäksi tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka edistävät Varjagit:n ymmärrystä ja tarjoavat siten globaalin ja monitahoisen näkemyksen tästä laajasta ja merkittävästä aiheesta.

Nikolai Roerichin maalaus Vieraat meren takaa vuodelta 1899.
Bysantin varjagikaartia
Riimukirjoitusta 800-luvulta Hagia Sofian kirkossa Konstantinopolissa

Varjagit eli varangit olivat viikinkejä, jotka tekivät matkoja idäntielle eli lähinnä Venäjälle ja Bysanttiin.[1] Heidän retkensä ulottuivat aina Kaspianmerelle ja Konstantinopoliin saakka. Varjagien uskotaan yleensä olleen lähtöisin nykyisen Ruotsin alueelta. Nykyisessä kielenkäytössä varjageiksi kutsutaan usein kaikkia Venäjän jokireiteillä liikkuneita viikinkejä, joita kutsutaan myös ruseiksi.

Bysantin valtakunnassa toimi varjagikaarti, joka oli Bysantin keisarin henkilökohtainen kaarti. Siinä palveli myös muitakin kuin vain skandinaaveja, kuten slaaveja ja anglosakseja. Varjagi-nimityksen yleisesti hyväksytty etymologia on skandinaavinen ”valaliittolaista” merkitsevä sana väring. Termi on keskiajan venäläisten kronikoiden perua.[2]

Varjagisoutajista on myös valtakunta saanut nimensä Rus ja myöhemmin Russia. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat kolme varjagiveljestä Rurikin, Sineuksen ja Truvorin hallitsijoikseen vuonna 862. Rurik ryhtyi hallitsemaan Laatokanlinnaa (Aldeigjuborg), Truvor Izborskia ja Sineus Belozerskia (Valkeajärvi, Vologdan alue). Varsin pian kaksi muuta veljestä kuolivat ja jäljelle jäi Rurik koko Novgorodin hallitsijaksi. [3] Nykyaikainen DNA-tutkimus on osoittanut, että Rurik todennäköisesti kuului itämerensuomalaiseen N1c1-haploryhmään.[4][5]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Charlotte Hedenstierna-Jonson: Rus´, Varangians and Birka Warriors The Martial Society. Viitattu 8.7.2012.
  2. ↑ Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta
  3. ↑ Nestorin kronikka
  4. ↑ Family Tree DNA – Rurikid Dynasty DNA Project www.familytreedna.com. Viitattu 19.10.2016.
  5. ↑ Maciamo: Haplogroup N1c (Y-DNA) Eupedia. Viitattu 19.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla