Veikko Helasvuo

Tässä artikkelissa tutkimme Veikko Helasvuo:n kiehtovaa maailmaa analysoimalla sen tärkeimpiä puolia ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykypäivän evoluutioonsa Veikko Helasvuo on ollut ratkaisevassa roolissa useilla aloilla, ja se on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion. Näillä linjoilla tarkastelemme sen merkitystä, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja ymmärryksemme ja käytön parantamiseksi. Veikko Helasvuo herättää edelleen keskustelua populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, ja se herättää jatkuvaa kiinnostusta akateemisissa piireissä ja sen ulkopuolella. Liity tälle matkalle saadaksesi lisää tietoa Veikko Helasvuo:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.

Veikko Helasvuo puhuu Sibelius-Akatemiassa syksyllä 1971, kun hän aloitti oppilaitoksen rehtorina.

Veikko Olavi Helasvuo (vuoteen 1926 Hällström; 2. lokakuuta 1916 Savonlinna – 17. heinäkuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen musiikinopettaja ja professori.[1]

Veikko Helasvuo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja opiskeli vuosina 1935–1939 Helsingin musiikkiopistossa. Vuodesta 1946 hän toimi Sibelius-Akatemiassa säveltapailun ja musiikin historian opettajana. Hän oli Sibelius-Akatemian lehtori 1948–1959, vararehtori 1959 ja rehtori professorin arvonimellä 1971–1981.[2] Lisäksi hän toimi musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Uudessa Suomessa vuosina 1945–1967 sekä pianistina ja kuoronjohtajana. Hänellä oli useita johtotehtäviä eri musiikkijärjestöissä. Helasvuo sai säveltaiteilijain valtionpalkinnon vuonna 1982.[3][4][1]

Veikko Helasvuon poika on huilisti Mikael Helasvuo. Mikael Helasvuon serkkuja ovat jazz- ja popmuusikko, pianisti ja säveltäjä Esa Helasvuo ja viulisti-kapellimestari Pekka Helasvuo.[1]

Julkaisuja

Lähteet

  1. ↑ a b c Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 137. Helsinki: Otava, 1997.
  2. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 169. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ Facta 2001, osa 5, p. 629. WSOY 1982.
  4. ↑ Haapanen, Toivo ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 175, ja täydennysliite s. 21. Helsinki: Otava, 1957.

Aiheesta muualla