Veikko Ruoppila

Aiemmin yhteiskunta on nähnyt lukemattomia edistysaskeleita ja muutoksia Veikko Ruoppila:ssä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet tapaamme elää ja havaita ympärillämme oleva maailma. Tieteellisistä löydöistä kulttuurivallankumouksiin Veikko Ruoppila on ollut ratkaisevassa roolissa nykyisen todellisuutemme muokkaamisessa. Vuosien varrella olemme nähneet, kuinka Veikko Ruoppila on kehittynyt ja mukautunut jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin ja vaatimuksiin. Tässä artikkelissa tutkimme tarkasti Veikko Ruoppila:n merkitystä jokapäiväisen elämämme eri puolilla ja sen vaikutusta tapaamme ajatella ja toimia.

Kielitieteilijät Lauri Hakulinen (vas.), Veikko Ruoppila ja R. E. Nirvi vuonna 1955.

Veikko Ilmari Ruoppila (8. elokuuta 1907 Lammi – 2. lokakuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen filologi.[1] Hän oli Helsingin yliopiston suomalaisen filologian apulaisprofessori 1959–1974.[2]

Ruoppila kirjoitti tutkimuksia murresanastosta, muoto- ja äänneopista, kielenhuollosta sekä äidinkielen opetuksesta. Hänen sota-aikana tekemänsä väitöskirja Kotieläinten nimitykset suomen murteissa (I, väitösosa 1943 ja II, jatko-osa 1947) oli sanastomaantieteellistä tutkimusta, jollaista Suomessa ei ollut aiemmin tehty. Muita merkittäviä teoksia ovat Äyrämöismurteiden äännehistoria (1955) ja Itä-Kannaksen murresanakirja (1984).[2]

Ruoppila oli 44 vuotta mukana Suomen murteiden sanakirjan toimittamisessa. Hän teki sanankeräystyötä ahkerasti kentällä, kuten aiemmin monet kielentutkijat, ja osallistui myös monien seurojen ja yhteisöjen toimintaan. Virittäjän päätoimittaja hän oli vuosina 1960–1970.[2]

Lähteet

  1. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 575. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. ↑ a b c Veikko Ruoppila, Helsinki.fi.