Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Veikko Tähkä:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, tutkimme eri puolia ja näkökohtia, jotka tekevät Veikko Tähkä:stä kiinnostavan laajaa yleisöä. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan myötä ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Liity kanssamme tälle Veikko Tähkä:n löytö- ja oppimismatkalle, jossa pyrimme valaisemaan sen tärkeimpiä puolia ja syventämään sen merkitystä nykymaailmassa.
Veikko Aleksis Tähkä, vuoteen 1935 Tefke (13. elokuuta 1923 Noormarkku — 12. toukokuuta 2012 Espoo) oli suomalainen psykiatri, psykoanalyytikko (IPA[1]) ja Kuopion yliopiston professori. Häntä pidetään suomalaisen psykoanalyysin uranuurtajana.[2]
Tähkän vanhemmat olivat lääkintöneuvos, lääketieteen tohtori (hc) Aleksis Tähkä (ent. Tefke) ja Anna Emerentia Orrberg ja puoliso Ilmi Kaija Marjatta Soidinsuo.[3] Tähkä suoritti ylioppilastutkinnon Helsingin Suomalaisessa normaalilyseossa vuonna 1942 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1955; tohtorintutkinnon hän suoritti siellä vuonna 1966. Hän opiskeli psykoanalyysia Ruotsissa 1953–1957 ja psykoterapiaa Yhdysvalloissa vuosina 1959–1961. Tähkä teki psykiatrian alalla pitkän uran ja hoiti opetustehtäviä Helsingin ja Turun yliopistossa ja toimi Kuopion yliopiston psykiatrian professorina 1976–1987. Hänen pääteoksensa julkaistiin vuonna 1996: Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen.[4] Teos ilmestyi alkujaan englanniksi nimellä Mind and its Treatment (1993).
Tähkä toimi Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen puheenjohtajana 1993–1999.[5] Tähkän mukaan homoseksuaalisuus olisi psyykkinen häiriö.[6]