Velho

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää väitteitä tai näkemyksiä, joiden esittäjä ei selviä artikkelista.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä viitteitä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Noita kanssa.
Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla.
Raamatun Itämaan tietäjien taustalla ovat meedialaiset velhot eli maagit.

Velho tarkoittaa yliluonnollisia taikavoimia hallitsevaa ihmistä. Velhoilla ja velhoa läheisesti muistuttavilla hahmoilla on lukuisia muitakin nimityksiä, kuten noita, taikuri, maagi, tietäjä tai šamaani. (katso lisää nimityksiä jäljempää)

Suomen sana velho on alun perin tarkoittanut lähinnä pahansuopaa loitsijaa ja taikojaa, mutta sanaa ei ole käytetty pelkästään kielteisessä merkityksessä. Sana tietäjä on useammin tarkoittanut hyvää taikojaa, kansanparantajaa, jopa taikakeinoihin turvautuvaa sankaria. Silti sanaa on käytetty myös herjaukseen. Myös sana noita on tarkoittanut taikojaa sekä hyvässä, että pahassa mielessä, mutta kristinusko antoi sanalle erityisen synkän merkityksen paholaisen avustajana. Monia muita vastaavan taikuuden käyttäjien nimityksiä koskee sama: ne voidaan kokea sekä kielteisiksi että myönteisiksi.

Suomalaisessa kansanrunoudessa sanalla velho on usein halventava merkitys. Esimerkiksi Kalevalassa käytetään usein tätä nimitystä vastapuolen noidasta:

"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita!"

Velholla on usein ollut rinnastettava merkitys nimityksiin kade tai lapinnoita, jotka ovat merkinneet yliluonnollisilla voimilla hyökkäävää vihollista. Esimerkiksi sananlaskussa ne rinnastetaan: "Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä."

Modernissa fantasiakirjallisuudessa velhoista on muodostunut selvästi muista yliluonnollisen taian käyttäjistä erottuva joukko. Nykyfantasian velho on usein kaapuun pukeutunut mies, jolla on taikasauva. Hän ei välttämättä ole yhteisönsä keskushahmoja, kuten monet oikeat velhot ja tietäjät, vaan hän on usein yksinäinen vaeltaja. Fantasian velhot voivat olla jopa oma tavallisista ihmisistä poikkeava rotunsa tai lajinsa, kuten esimerkiksi J. R. R. Tolkienin kirjoissa. Nykykirjallisuuden velhot muistuttavat kovasti skandinaavien Odin-jumalaa. Nykykielessä velho onkin saanut positiivisemman merkityksen.

Erilaisia "velhoja" ja näiden nimityksiä

Velholle on monia muitakin nimityksiä, joista jotkut yksilöivät tarkemmin velhon roolia. Monissa muissakin kielissä on useita erilaisia velhonkaltaisten ihmisten nimityksiä. Tämä on ollut päänvaiva varsinkin kääntäjille. Usein eri vieraskieliset nimitykset käännetään suomeksi järjestään velhoksi, vaikka muitakin suomalaisia nimityksiä olisi käytettävissä.

Suomalaisessa kansanperinteessä tunnettuja nimityksiä

Tietäjä iänikuinen. Väinämöinen oli kuuluisin suomalaisen mytologian tietäjä. Hänen taikavoimansa perustui lauluun ja syntyjä ja luotteita koskevaan tietoon. 1800-luvun käsitys antiikin ajan kelttiläisestä druidista

Muita nimityksiä

Siperialainen šamaani taikakaluineen.

Velhoja kirjallisuudessa

Velhot ovat suosittuja hahmoja nykyisessä fantasiakirjallisuudessa ja roolipeleissä. Kirjallisuudessa velhot kuvataan yleensä vanhoiksi ja viisaiksi miehiksi. Velhon ulkomuodoksi on populaarikulttuurissa vakiintunut pitkä valkea parta ja tumma kaapu.

Kauno- ja viihdekirjallisuuden tunnettuja velhohahmoja ovat esimerkiksi:

Merlin. Huppupäinen velho Kuningas Arthurin tarinoista.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kalevala: Kolmasviidettä runo
  2. ↑ Haavio 1967, 335

Aiheesta muualla