Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Venäläinen chanson perusteellisesti analysoimalla sen eri näkökohtia ja sen mahdollisia vaikutuksia. Venäläinen chanson on aihe, josta on keskusteltu pitkään ja joka on relevantti eri yhteyksissä henkilökohtaisesta ammatilliseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme Venäläinen chanson:n eri näkökulmia sekä sen kehitystä ajan myötä. Samoin yritämme valaista Venäläinen chanson:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Toivomme, että tämä artikkeli voi tarjota laajan ja kattavan yleiskatsauksen Venäläinen chanson:stä ja auttaa lukijoita ymmärtämään paremmin tätä aihetta ja sen vaikutuksia.
Venäläinen chanson on musiikin genre, joka on neologistisesti nimetty ranskalaisen chansonin mukaan. Musiikillisesti tyylin on juuret ovat 1800-luvun romansseissa. Sen esimuotoa ovat laulaneet maaorjat ja tsaarinajan poliittiset vangit. Se on kehittynyt Neuvostoliiton pakkotyöleireillä. Hruštšovin suojasään aikana vapautetut miljoonat pakkotyövangit levittivät musiikkia tehokkaasti koko Neuvostoliiton alueelle. Neuvostojärjestelmä ei kuitenkaan hyväksynyt vankien musiikkia, ja sitä esitettiin vain yksityistilaisuuksissa ja jaeltiin maanalaisesti kaseteilla. Sanoitukset käsittelevät usein romantisoivasti vankiloita ja rikollisia. Tyyli tunnetaan myös nimellä ”blatnaja pesnja” (ven. ”блатная песня”), joka tarkoittaa lauluja rikollisista (”varkaan laulu”). Sitä on usein verrattu gangsta rapiin. Se on myös samaan tapaan vedonnut huomattavasti varsinaista rikollista alamaailmaa suurempaan yleisöön.[1]
Tunnettuja esiintyjiä ovat Arkadi Severnyi (ven. Аркадий Северный), Mihail Krug (ven. Михаил Круг), Bulat Okudžava (ven. Булат Шалвович Окуджава), Vladimir Vysotski (ven. Влади́мир Высо́цкий) ja Mihail Šufutinski (ven. Михаи́л Шуфути́нский)