Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania:tä, aihetta, joka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Vuosien varrella Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania on ollut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohteena sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi jokapäiväisen elämän eri alueilla. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten näkemisessä ympäröivästä maailmasta sekä päätöksenteossa, jotka vaikuttavat sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti. Yksityiskohtaisen ja puolueettoman analyysin avulla tämä artikkeli pyrkii valaisemaan Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa tarjoamalla maailmanlaajuisen näkemyksen, joka kattaa erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja.

Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 8. heinäkuuta 1799
Perustaja Nikolai Rezanov
Grigori Šelihov
Lakkautettu 1881
Kotipaikka Pietari
Kauppakomppanian lippu vuodelta 1806
Ruhtinas Dmitri Maksutov oli kauppakomppanian viimeinen kuvernööri.
Kauppakomppania perusti Fort Rossin kauppa-aseman Kalifornian nykyisen Sonoman piirikunnan alueelle vuonna 1812. Kuvassa entisöity kappeli.

Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania (ven. Русско-американская компания, Russko-amerikanskaja kompanija) oli venäläinen kauppakomppania, jolla oli yksinoikeus kauppaan Venäjän Amerikassa, joka käsitti Alaskan, Aleutit ja Pohjois-Amerikan luoteisrannikkoa leveyspiirille 54°40'. Kauppakomppania perustettiin tsaari Paavali I:n antamalla peruskirjalla vuonna 1799 aiemman Šelihovin-Golikovin yhtiön ja Šelihovin muiden yhtiöiden pohjalle. Se oli valtion tukema ja Venäjän kauppaministeriön alainen osakeyhtiömuotoinen yritys, jonka tuotosta kolmannes oli määrätty keisarille. Kauppakomppanian toiminta päättyi vuonna 1867, koko Alaska myytiin Yhdysvalloille ja kauppakomppanian omaisuus likvidoitiin. Viimeinen toimintakertomus koski vuosia 1867–71.

Kuvernöörit

# Nimi Toimikausi
1 Aleksandr Baranov (1747 — 1819) 9.7.1799 — 11.1.1818
2 Leonti Gagemeister (1780 — 1833) 11.1.1818 — 24.10.1818
3 Semjon Janovski (1788—1876) 24.10.1818 — 15.9.1820
4 Matvei Muravjov (1784 — 1826) 15.9.1820 — 14.10.1825
5 Pjotr Tšistjakov (1790 — 1862) 14.10.1825 — 1.6.1830
6 Paroni Ferdinand von Wrangel (1797 — 1870) 1.7.1830 — 29.10.1835
7 Ivan Kuprejanov (1800 — 1857) 29.10.1835 — 25.5.1840
8 Arvid Adolf Etholén (1798 — 1876) 25.5.1840 — 9.7.1845
9 Mihail Tebenkov (1802 — 1872) 9.7.1845 — 14.10.1850
10 Nikolai Rozenberg (1807—1857) 14.10.1850 — 31.3.1853
11 Aleksandr Rudakov (1817—1875) 31.3.1853 — 22.4.1854
12 Stepan Vojevodski (1805—1884) 22.4.1854 — 22.6.1859
13 Johan Hampus Furuhjelm (1821 — 1909) 22.6.1859 — 2.12.1863
14 Ruhtinas Dmitri Maksutov (1832 — 1889) 2.12.1863 — 18.10.1867

Laivasto

Kauppakomppanian laivat purjehtivat Venäjän Kaukoidästä Alaskaan sekä Pietariin. Vuonna 1850 kauppakomppanialla oli käytössään kymmenkunta alusta.[1]

  • Nikolai I, komppanialle vuonna 1850 New Yorkissa valmistunut höyrylaiva, kapteenit suomalainen Johan Jacob Conradi[2] ja venäläinen Arhimandritov
  • Suuriruhtinas Konstantin, priki, kapteeni Pavlov
  • Baikal, priki, kapteeni Klinkowström
  • Tungus, kuunari, kapteeni Kaševarov
  • Furst Menschikoff (Knjaz Menšikov), kapteeni Rudakov, osallistui 1853 kapteeni Hampus Furuhjelmin komennossa amiraali Jevfimi Putjatinin johtamaan laivueeseen, jonka tarkoituksena oli pakottaa Japani avaamaan kauppasuhteet Venäjään.
  • Šelehov, kapteeni Lindenberg
  • Ohotsk, priki, kapteeni Harder
  • Baranov, höyrylaiva, satamahinaaja

Lisäksi komppanialla oli aikarahdattuna kolme turkulaista "maailmanympäripurjehtijaa"

Lähteet

  1. ↑ Ryska-amerikanska kompaniets redogörelse för år 1850. Finlands Allmänna Tidning, 05.02.1852, nro 29, s. 2-3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.06.2014.
  2. ↑ a b c Maria Jarlsdotter Enckell, Commonly Known Finnish and Baltic Names Found in the Index to Baptisms, Marriages and Deaths in the Archives of the Russian Orthodox Greek Catholic Church in Alaska 1816-1866
  3. ↑ a b c Skeppet Sitka. Åbo Underrättelser, 27.06.1846, nro 49, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.06.2014.
  4. ↑ Juutinrauman tulli 1850
  5. ↑ The Finnish Connection National Park Service. Viitattu 26.9.2014.
  6. ↑ Sitka, Lokikirja 1854 - 1854, Löytyy Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi:n tietokannasta, hakusivu (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ S:t Petersburg. Skeppet "Sitkas" öde. Finlands Allmänna Tidning, 22.12.1854, nro 298, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.06.2014.
  8. ↑ Cobbett, Pitt.: ”THE SITKA." Temp. 1855.”, Leading Cases and Opinions on International Law, Colected and Digested from English and Foreign. s. 36-7. Lontoo: Forgotten Books, 1885, 2013. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ RIGHTS OF BELLIGERENTS IN THE PORTS OF THE UNITED STATES. (From the Alia California, November 5) Nelson Examiner and New Zealand Chronicle, 20 February 1856, XIV. vsk, nro 94. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Kulttuuripääkaupunkilainen – Turun Sanomat, 5.4.2008
  11. ↑ Finnish Emigration to the United States and Canada (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  12. ↑ Døde mandkøn st. Olai Helsingør 1852 – Luettelo Helsingørissä kuolleista 1852
  13. ↑ Fregattskeppet Nikolai I. Ilmarinen, 11.09.1850, nro 72, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.06.2014.

Kirjallisuutta

  • Furuhjelm, Annie: Människor och öden. Helsingfors: Schildt, 1932.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Russian-American Company