Verhovažjen piiri

Nykyään Verhovažjen piiri:stä on tullut erittäin tärkeä kysymys yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Verhovažjen piiri on ottanut perustavanlaatuisen roolin elämässämme ja vaikuttanut kaikkeen kommunikaatiotavasta poliittisiin päätöksiimme. Siksi on erittäin tärkeää analysoida perusteellisesti Verhovažjen piiri:n vaikutukset jokapäiväisen elämämme eri osa-alueisiin sekä sen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa tutkimme Verhovažjen piiri:n merkitystä nykymaailmassa ja tarjoamme täydellisen yleiskatsauksen, jonka tarkoituksena ei ole vain tiedottaa, vaan myös herättää pohdintaa ja keskustelua tästä tärkeästä aiheesta.

Verhovažjen piirin sijainti Vologdan alueen kartalla.
Kartta piirin kuntarajoista.

Verhovažjen piiri (ven. Верхова́жский райо́н, Verhovažski raion) on kunnallishallintoalue Vologdan alueella Venäjällä. Vuonna 1929 perustetun piirin pinta-ala on 4 300 neliökilometriä.[1] Asukkaita on 15 600 henkeä (vuonna 2010)[2].

Verhovažjen piiri rajoittuu pohjoisessa idässä Vologdan alueen Tarnogski Gorodokin, etelässä Totman ja Sjamžan ja idässä Vožegan piireihin sekä pohjoisessa Arkangelin alueeseen. Pinta-alasta 85 % on metsää. Suurimmat joet ovat Vienanjoen vesistöön kuuluvat Vaga, Kuloi, Pežma, Kolenga ja Termenga. Hyötykaivannaisia ovat hiekka, sora ja turve. Seudulla sijaitsee Verhovažjen maisemansuojelualue.

Piiriin kuuluu 13 maalaiskuntaa: Klimušino, Kolenga (keskuspaikka Noginskaja), Lipetskoje (Leušinskaja), Morozovo, Naumiha, Nižni Kuloi (Urusovskaja), Oljušinskoje (Srednjaja), Šelota, Sibir (Jelisejevskaja), Termenga (Kukolovskaja), Tšusevitsy, Verhovskoje (Smetanino), Verhovažje. Hallinnollinen keskus on Verhovažjen kylä, josta on matkaa 226 kilometriä Vologdaan[1].

Seudun kautta kulkee Moskovan ja Arkangelin välinen maantie[1]. Tärkein elinkeino on metsäteollisuus. Maatalous on keskittynyt maidon ja lihan tuotantoon sekä pellavan viljelyyn.

Piirissä on neljä perus- ja viisi keskikoulua. Kulttuurilaitoksia ovat lasten taidekoulu, kansanperinnekeskus, kirjastolaitos sekä kulttuuri- ja kerhotalot.

Lähteet

  1. a b c Vologodskaja entsiklopedija, s. 100. Vologda: VGPU, Rus, 2006. ISBN 5-87822-305-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 21.12.2011. (venäjäksi)
  2. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2010 g. 2010. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 20.12.2011. Viitattu 21.12.2011. (venäjäksi)

Aiheesta muualla