Verner Tallqvist

Nykymaailmassa Verner Tallqvist on saavuttanut merkittävän merkityksen useilla alueilla. Sen vaikutus on ulottunut yhteiskuntaan, politiikkaan, kulttuuriin ja talouteen, ja se on luonut vaikutuksen, jota ei voida sivuuttaa. Henkilökohtaisella tai globaalilla tasolla Verner Tallqvist on herättänyt erityistä kiinnostusta ja motivoinut tärkeitä keskusteluja ja tutkimusta. Tässä artikkelissa perehdymme Verner Tallqvist:n kiehtovaan universumiin ja tutkimme sen monia puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, kuinka Verner Tallqvist on merkinnyt ennen ja jälkeen nykyajan elämän eri osa-alueilla.

Josef Verner Tallqvist (29. kesäkuuta 1862 Kirkkonummi – 8. toukokuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen kansantalous- ja tilastotieteilijä. [1][2]

Tallqvistin vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Johan Stefan Tallqvist ja Johanna Sofia Rindell. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1879 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1884 sekä filosofian maisteriksi, lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1886. Tallqvist opiskeli myös Pariisissa 1884–1885 ja Berliinissä 1886–1887. Hänestä tuli riemumaisteri ja riemutohtori vuonna 1936.[1][2]

Tallqvist oli Helsingin yliopiston dosenttina 1886–1922, sai professorin arvonimen 1919 ja oli kansantalouden vt. professorina 1918-1924 sekä kansantalouden ja tilastotieteen ylimääräisenä professorina 1922–1929. Hän oli Ekonomiska Samfundets Tidskriftin päätoimittaja 1920–1947.[3]

Hänen veljensä oli itämaisten kielten professori Knut Tallqvist.[3]

Julkaisuja

  • Recherches statistiques sur la tendance à une moindre fécondité des mariages, väitöskirja (1886)
  • Bidrag till belysande af det svenska myntets historia i Finland sedan år 1808 (1900)
  • En blick på Finlands banks utlåningspolitik sedan år 1868 (1900)
  • Antika grundvalar för teorierna om kreditens ekonomiska natur (1914)
  • Merkantiliska banksedelteorier (1920)
  • I valutafrågan (1924) (Suom. Valuuttakysymys ja sen ratkaisemisen edellytykset, 1924)

Lähteet

  1. ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. ↑ a b Aikalaiskirja 1934
  3. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 1036