Verovähennys:n numero on aihe, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa. Eri lähestymistapojen ja näkökulmien ansiosta Verovähennys on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri tiedon aloilla. Verovähennys on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tavallisten ihmisten huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan yksilötasolla. Tässä artikkelissa tutkimme Verovähennys:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä ja selvitämme sen mahdollisia seurauksia. Lisäksi tarkastelemme, kuinka Verovähennys on muokannut ja tulee jatkossakin muokkaamaan nykyistä maisemaa tarjoamalla kattavan kuvan tästä tärkeästä aiheesta.
Verovähennys tarkoittaa rahamäärää, jolla verotuksessa pienennetään verotettavaa tuloa tai suoraan veron määrää. Verovähennykset lasketaan tuloverolakien mukaisten sääntöjen perusteella ja ne ilmoitetaan veroilmoituksella. Osan verovähennyksistä verottaja laskee automaattisesti, jolloin ne ovat esitäytettyinä veroilmoituksella.
Verovähennyksillä tarkoitetaan ensi sijassa veron määrää pienentäviä verovähennyksiä. Tämä hyödyttää yhtä paljon veroprosentista riippumatta, kunhan verovähennys ei ole suurempi kuin vähennettävä vero. Vähennykset verotuksessa ovat niitä menoja, jotka vähennetään verotettavasta tulosta. Näin saadaan nettotulo.
Osa verovähennyksistä lasketaan kaavamaisesti, kun taas osa perustuu verovelvollisen todellisuudessa maksamiin menoihin (yleensä tulonhankkimismenot). Verovähennysten laskentasäännöt perustuvat esimerkiksi omavastuuosuuteen, verovähennyksen maksimimäärään, veronmaksajan tulojen määrään, tulojen tyyppiin (eläke vai palkka) jne.[1]
Ulkomailla on käytössä myös "palautuva verovähennys" (engl. refundable tax credit), jossa verovähennyksen tuoman edun ylittäessä verovastuullisuuden määrän erotus maksetaan verovelvolliselle tulona. Tätä järjestelmää käytetään tukemaan pienituloisia esimerkiksi Yhdysvalloissa (earned income tax credit), ja Englannissa (working tax credit).