Viertotie

Viertotie:n maailmassa on runsaasti tietoa löydettäväksi ja tutkittavaksi. Viertotie on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen vuosien varrella sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa perehdymme Viertotie:n tärkeimpiin näkökohtiin sen panoksesta kulttuuriin sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Yksityiskohtaisen ja huolellisen analyysin avulla tarkastelemme kaikkia Viertotie:n puolia ja tarjoamme lukijoillemme kattavan ja rikastuttavan näkemyksen. Valmistaudu uppoutumaan Viertotie:n kiehtovaan maailmaan!

Sankt Gotthardin solan yläpuolella kulkeva viertotie on rakennettu vuosina 1827–1830 ja tasoitettu vuoden 1940 jälkeen.

Viertotie (ransk. chaussée) on kivi- tai sepelipäällysteisen (valta)tien vanha nimitys.[1][2]

Viertoteitä tehtiin vilkkaan liikenteen tai raskaiden kuormien vuoksi. Kantava aluskerros oli kiviä tai karkeaa soraa ja 0,3–0,5 metriä paksu. Päällyste tehtiin pienistä luonnonkivistä tai sepelistä ja tiivistettiin raskaalla jyrällä.[2]

Nimistössä

Helsinkiin johtaneet suuret valtatiet ovat olleet nimiltään Läntinen viertotie (nyk. Mannerheimintie) ja Itäinen viertotie (nyk. Hämeentie)[3], ruotsinkielisiltä nimiltään Västra Chaussén ja Östra Chaussén. Ne kivettiin 1860-luvulla.[4] Helsingissä on edelleen Etelä-Haagassa katu nimeltä Vanha viertotie.

Lähteet

  1. ↑ MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. (Hakusana viertotie) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
  2. ↑ a b Tietosanakirja, osa 10. (Hakusana viertotie) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1919. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.1.2012.
  3. ↑ Tietosanakirja, osa 3, s. 278. (Hakusana Helsinki ja karttaliite) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.1.2012.
  4. ↑ Helsingin ympäristöhistoria: 1850, Liikenne helsinki.fi. Viitattu 22.2.2016.