Viljo Castrén

Nykymaailmassa Viljo Castrén:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Olipa kyseessä tieteenala, poliittinen keskustelu tai arkielämä, Viljo Castrén on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion. Sen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin tekee siitä analyysin ja pohdinnan arvoisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme Viljo Castrén:n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Eri näkökulmien ja mielipiteiden kautta pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja edistämään syvempää ymmärrystä sen tärkeydestä ja seurauksista.

Viljo Veli Castrén (7. lokakuuta 1901 Oulu – 29. toukokuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen Teknillisen korkeakoulun vesirakennuksen professori. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1919 ja valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1925. Lisäksi hän teki opintomatkoja useisiin Euroopan maihin. Viljo Castrénin vanhemmat olivat VR:n pääjohtaja, senaattori Jalmar Castrén ja Elli o.s. Montell.[1] Hänen poikansa oli arkkitehti Heikki Castrén (1929–1980)[2] ja tyttärensä näyttelijä Elli Castrén.[3]

Castrénin työura alkoi valtion koskivoimatoimiston suunnitteluinsinöörinä 1925–1932 ja jatkui Imatran Voima Oy:n suunnitteluinsinöörinä 1932–1936. Vuodet 1936–1959 hänen päätoimensa oli Vesistöjen säännöstelytoimiston toimistopäällikkönä toimiminen ja 1959–1968 hän oli Teknillisen korkeakoulun vesirakennuksen ynnä perusrakennuksen professori. Sivutoimenaan Castrén työskenteli Teknillisen korkeakoulun ammattipiirustuksen opettajana 1925–1936, saman korkeakoulun assistenttina 1925–1933, tie- ja vesirakennushallituksen ylimääräisenä insinöörinä 1943–1946, jätevesikomitean puheenjohtajana 1964–1969 sekä Helsingin satamalautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan jäsenenä 1939–1944. Lisäksi hänellä oli useita luottamustoimia.[2][1]

Julkaisuja

  • Tulvitusopas. Päämaja 1941
  • Vesistöjen säännöstelyn tekniikka. Teknillinen korkeakoulu 1961, moniste 168
  • Hydrauliikka. Teknillinen korkeakoulu 1962, moniste 173
  • Padot. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 1965, moniste 221
  • Vesivoimalaitokset. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 1968, moniste 246
  • Hukkuuko ihminen: Ajatuksia ihmisestä ja yhteiskunnasta Suomen setlementtiliiton täyttäessä 50 vuotta. Kristillis-yhteiskunnallinen työkeskusliitto 1968
  • Suomen vesirakentamisen vaiheet. Suomen rakennusinsinöörien liitto 1979 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)

Lähteet

  1. ↑ a b Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982. Suomen teknillinen seura – Tekniska föreningen i Finland 1982. ISBN 951-9110-10-0
  2. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 93. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ Uusi sukukirja II, s. 35. Otava, Helsinki 1951.