Ville Alanko

Nykymaailmassa Ville Alanko:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yleisölle. Syntymisestään lähtien Ville Alanko on vaikuttanut monin tavoin ihmisten elämään sekä koko yhteiskunnan kehitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme Ville Alanko:n eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Ville Alanko on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa sen alkuperästä evoluutioon ja sen vaikutuksiin eri alueilla. Lisäksi tarkastelemme Ville Alanko:n tulevaisuudennäkymiä ja sitä, kuinka ne voisivat muokata todellisuutta, jota kohtaamme tulevina vuosina.

Ville Alanko

Vilho (Ville) Ilmari Alanko (6. helmikuuta 1907 Helsinki – 25. toukokuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen laulaja-banjisti. Hän oli jäsenenä Rajamäen pojat -lauluyhtyeessä vuosina 1923–1925 ja lauloi myös oopperan kuorossa. Alanko muistetaan Dallapé-orksesterin ensimmäisenä laulajana.[1] Hän toimi yhtyeessä vuodesta 1925 kuolemaansa asti 1931. Ammatiltaan hän oli sorvari.

Alanko kuoli 24-vuotiaana keuhkokuumeeseen, johon hän sairastui ilmeisesti viimeisellä levytysmatkallaan.[2] Levytuottaja Niilo Saarikko joutui itse laulamaan Alangolle aiotut Columbus-levytykset. Martti Jäppilä arvioi myöhemmin Ville Alangon uhrautuneen kokonaan orkesterin hyväksi, mikä sorti hänet ennenaikaiseen kuolemaan.[2][3] Alangon muistoksi Dallapé esiintyi hyväntekeväisyyskonserteissa parantoloissa, sairaaloissa ja muissa vastaavissa kohteissa.[3] Hänen jälkeensä Dallapén laulajaksi tuli Matti Jurva.[4] Levytyksissä laulajana tuohon aikaan avusti myös Veli Lehto.

Alangon Dallapén-vuosinaan 1929–1931 levyttämiä kappaleita ovat muiden muassa Lappi, Puuseppä, Villi orkidea, Älä sure mamma, Äiti ja poika sekä Lentävä hollantilainen.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 36. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7
  2. ↑ a b Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 37. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7
  3. ↑ a b Ville Alanko Pomus.net. Viitattu 1.7.2010.
  4. ↑ Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 29. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7

Aiheesta muualla