Viron kristillisdemokraattinen puolue (1988)
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Viron kristillisdemokraattinen puolue (1988):n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Viron kristillisdemokraattinen puolue (1988) on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe vuosikymmeniä, ja sen vaikutus ulottuu useille alueille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla, kuinka Viron kristillisdemokraattinen puolue (1988) on muokannut käsityksiämme, käyttäytymistämme ja suhteitamme nykymaailmassa. Lisäksi käsittelemme seurauksia ja haasteita, joita Viron kristillisdemokraattinen puolue (1988) tuo tulevaisuudelle, ja kuinka sen kehitys jatkaa ihmiskunnan kulkua.
| Viron kristillisdemokraattinen puolue Eesti Kristlik-Demokraatlik Erakond |
|
|---|---|
| Perustettu | 23. heinäkuuta 1988 |
| Lakkautettu | 21. marraskuuta 1992 |
| Johto | |
| Ideologia | kristillisdemokratia |
Viron kristillisdemokraattinen puolue (vir. Eesti Kristlik-Demokraatlik Erakond, lyhenne EKDE) oli virolainen poliittinen puolue vuosina 1988-1992 Laulavan vallankumouksen ja uuden itsenäisyyden alkuvaiheessa.[1]
Viron kristillisdemokraattinen puolue perustettiin 23. heinäkuuta 1988 Kalvissa, Lääne-Virumaalla. Seuraavana päivänä, 24. heinäkuuta, puolueen säännöt hyväksyttiin. EKDE:n puheenjohtajana toimi koko sen olemassaolon ajan 1988–1992 Aivar Kala, jonka talossa puolueen perustamiskokous järjestettiin.[2] [1]
Puolueen ytimen muodosti sen perustamishetkellä toukokuussa 1988 politiikasta kiinnostuneiden nuorten yhdistys Uusi Viro, johon kuuluivat Taivo-Ahti Adamson, Jaanus Betlem, Toivo Jürgenson, Aivar Kala, Aivar Kunman ja Andrus Villem. EKDE:n perustamisen jälkeen yhdistys organisoitiin uudeksi virolaiseksi perinnönsuojelukerhoksi Tare, jonka puheenjohtajana toimi Toivo Jürgenson. Kerho käynnisti esimerkiksi Virossa painettujen lastenkirjojen keräämisen ja lähettämisen ulkomaille.[3] [1]
Vähemmän julkisuuden ja vaatimattoman toiminnan vuoksi EKDE:n perustaminen ei saanut yhtä paljon huomiota kuin ERSP:n perustaminen saman vuoden elokuussa. Jaanus Betlem esitteli puolueen suurelle yleisölle 9. maaliskuuta 1989 pitämässään puheessa maaliskuun pommitusten mielenosoituksissa Tallinnassa.[3] [1]
Vuonna 1990 EKDE:ssä oli 200 jäsentä.[4] EKDE osallistui ensimmäisen miehityksen jälkeisen Riigikogun vaaleihin vuonna 1992 vaaliliitossa Isamaa (josta myöhemmin tuli Kansallinen kokoomuspuolue Isamaa). EKDE:n jäsenistä valittiin Riigikoguun viisi jäsentä eli Jaanus Betlem, Kalle Jürgenson, Toivo Jürgenson, Aivar Kala ja Andrus Villem.[5]
Syksyllä 1992 Viron kristillisdemokraattinen puolue sulautui Viron kristillisdemokraattisen liiton, Viron konservatiivisen kansanpuolueen ja tasavaltalaispuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, jolloin muodostui Kansallinen kokoomuspuolue Isänmaa.[6]
Vuonna 1995 Kansallinen kokoomuspuolue Isänmaa ja ERSP sulautuivat Isänmaaliitto-puolueeksi.[7]
Lähteet
- ↑ a b c d Jaanus Betlem: Oli kord üks ettenägelik partei Õhtuleht. 23.7.1998. Viitattu 28.9.2024. (viroksi)
- ↑ Heikki Talving: Toivo Jürgenson ja Jaanus Betlem Sõnumileht. 22.11.1997. Viitattu 28.9.2024. (viroksi)
- ↑ a b Jaanus Betlem: 35 aastat Eesti esimese iseseisvusliku ja demokraatliku erakonna loomisest Postimees. 18.6.2023. Viitattu 28.9.2024. (viroksi)
- ↑ Politgruppide nimikiri Eestis Vaba Eesti Sõna. 16.8.1990. Viitattu 27.9.2024. (viroksi)
- ↑ Riigikogu saadikute nimikiri Vaba Eestlane. 24.9.1992. Viitattu 28.9.2024. (viroksi)
- ↑ Ruiskukkapuolue Viroonkin. Helsingin Sanomat, 29.9.1991, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Eesti Rahvusliku Sõltumatuse Partei (ERSP) Eesti Erakondade Ajalugu. Arkistoitu 25.11.2020. Viitattu 2.2.2021. (viroksi)
