Tässä artikkelissa tutkimme Voi meitä! Anoppi tulee:tä uudesta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta ja analysoimme sen eri näkökohtia ja ominaisuuksia tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Seuraavilla riveillä perehdymme sen alkuperään, historialliseen kehitykseen ja sen merkitykseen nykyään sekä tutkimme sen mahdollisia vaikutuksia eri yhteyksissä. Kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan Voi meitä! Anoppi tulee:tä ja tarjoamaan uusia ja kiehtovia näkökulmia, jotka kutsuvat meidät pohtimaan ja syventämään tätä aihetta.
Voi meitä! Anoppi tulee | |
---|---|
![]() Anoppi Arabella Andersson (Mia Backman). |
|
Ohjaaja |
Erkki Karu Carl Fager |
Käsikirjoittaja | Erkki Karu |
Perustuu |
|
Tuottaja | Erkki Karu |
Säveltäjä | Georg Malmstén |
Kuvaaja |
Theodor Luts Eino Kari |
Leikkaaja | Erkki Karu |
Lavastaja |
Carl Fager Armas Fredman |
Pääosat |
Georg Malmstén Eva Virtanen Mia Backman Uuno Laakso |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
Ensi-ilta | 30. huhtikuuta 1933 |
Kesto | 104 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Voi meitä! Anoppi tulee on Erkki Karun ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1933. Elokuvan ensi-ilta oli 30. huhtikuuta 1933 Kaleva- ja Kino Palatsi -teattereissa Helsingissä.
Elokuva perustuu Paul Merzbachin 1932 ohjaamaan ruotsalaiseen elokuvaan Svärmor kommer, jonka pohjana oli Fred Duprezin näytelmä My Wife's Family.
Kielteisiä asenteita anoppiin heijasteleva elokuva kertoo kuinka anoppi Arabella saapuu kylään nuorenparin luokse kesken huvilaviikonlopun, ja sen jälkeen väärinkäsitykset seuraavat toisiaan[1] kyllästymiseen asti[2].
Martti ja Ulla Lepolan kesähuvilalle saapuu yllättäen anoppi (Mia Backman) yllätysvierailulle. Anopin mukana tulee myös appi (Uuno Laakso) ja Ullan sisar. Vierailusta seuraa suuri joukko sekaannuksia, joihin kietoutuvat mukaan myös eräs kulkukauppias ja Ullan veli. Martin vaimolleen järjestämä syntymäpäiväyllätys on myös vaarassa paljastua ennen aikojaan.
Arto Pajukallion mukaan elokuvassa on charmanttia elokuvahistoriallista kiinnostavuutta.[1][3] Tälle elokuvalle, kuten aikakauden elokuville yleensäkin, on ominaista aliohjaaminen[3].
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo elokuvan olevan lähinnä historiallisesti kiinnostava ensimmäisenä kokonaisena äänielokuvana Suomessa. Hän antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[4]
Georg Malmstén | … | Martti Onni Lepola |
Eva Virtanen | … | Ulla Lepola, o.s. Andersson |
Mia Backman | … | Arabella Andersson, anoppi |
Uuno Laakso | … | Aapeli Andersson, appi |
Ellen Parviainen | … | Alli |
Heikki Välisalmi | … | Kyösti Kapio |
Mary Hannikainen | … | Unelma Sulolampi |
Jaana Ylhä | … | Mari Andersson |
Eero Eloranta | … | Esko Andersson |
Iivari Kainulainen | … | poliisi |
Aino Niska | … | Greta-täti |
Väinö Söderholm | … | päivystävä konstaapeli |
Armas Fredman | … | humalainen herra Fredman poliisikamarilla |