Nykymaailmassa Voikkaan lakko 1904 on edelleen erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Puhummepa sitten Voikkaan lakko 1904:n vaikutuksesta yhteiskuntaan tai sen vaikutuksesta maailmantalouteen, on kiistatonta, että Voikkaan lakko 1904 herättää uteliaisuuden ja huomion suuressa joukossa ihmisiä. Kautta historian Voikkaan lakko 1904 on ollut lukuisten keskustelujen ja tutkimusten kohteena, mikä on osoittanut sen merkityksen eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Voikkaan lakko 1904:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen kehitystä ajan mittaan ja sen merkitystä nykyään.
Voikkaan lakko 1904 vaikutti merkittävällä tavalla Kymenlaaksossa Viipuria myöten työväenliikkeen järjestäytymiseen.
Voikkaan paperitehtaan työnjohtaja Schmitz oli käyttäytynyt epäkunnioittavasti tehtaan naistyöntekijöitä kohtaan, minkä vuoksi työntekijät poistivat hänet tehtaalta. Työntekijöiden mukaan salimestari Schmitz oli ahdistellut työntekijöitä sekä kuvaillut heille, mitä vastustelusta seuraa. Työntekijöiden mukaan Schmitz oli ollut pahimmillaan huhtikuun ja kesäkuun välillä, ja hänen toiminnastaan valitti 20 naistyöntekijää. Vaatimukseen Schmitzin erottamisesta tehtaanjohto vastasi, ettei se ole mahdollista, koska vuorineuvos Elving on matkoilla.
Lopulta tehtaan johto vastasi toimenpiteeseen erottamalla yli kymmenen miestyöntekijää ja noin kymmenen naistyöntekijää.[1]
Työntekijä Alma Peltonen ja Schmitz erosivat Kymi-yhtiön palveluksesta.
Voikkaan työnväenyhdistys järjesti ensimmäistä kertaa julkisen keskustelun 21. syyskuuta 1904 Schmitzin liittyen.
Erottamisten seurauksena koko tehdas meni lakkoon vaatien työsuhteiden palauttamista ja salimestari Schmitzin erottamista. Poliisit hajottivat lakkolaisten kokouksia ja vangitsivat työväenyhdistyksen puheenjohtajan, Frans Tilan, sekä yhdistyksen rahastonhoitajan. Tilalle langetettiin vankeustuomio sosialistisesta kiihotuksesta.[1]
Syntyneessä keskustelussa suomettarelainen Viipurin yhdessä sitä radikaalimman Wiipurin Sanomien kanssa vastustivat lakkolaisten vaatimuksia, minkä vuoksi Viipurin työnväenyhdistyksen naiset lähtivät osoittamaan sanomalehdelle mieltä päätyen sen toimitukseen. Konttorihenkilökunnan avuksi tuli konttoriin toimittajia, jotka vaativat mielenosoittajia poistumaan uhaten poliisilla. Tuloksena monet vaihtoivat Wiipurin Sanomista Työmieheen.[1]
Lakon syiden selvittelyyn osallistui Suomen ensimmäinen ammattien naistarkastaja Vera Hjelt, joka puolusti lähinnä Kymi-yhtiön näkökantoja, mitä lakkolaiset ja heidän eivät pitäneet hyvänä, koska hän naisena puolusti siveettömäksi epäiltyä. Aura Kiiskisen mukaan Hjelt olisi jopa kysynyt, että onko työläisnaisten siveellisyys niin korkea, että siitä kannattaa tehdä niin suurta kysymystä.