Voimapaperi

Nykymaailmassa Voimapaperi on aihe, joka on kiinnittänyt lukuisten henkilöiden ja eri alojen asiantuntijoiden huomion. Ilmestymisestään lähtien Voimapaperi on herättänyt suurta kiinnostusta ja ollut lukuisten tutkimusten, tutkimusten ja keskustelujen kohteena. Tämä ilmiö on herättänyt monissa ihmisissä sekä uteliaisuutta että pelkoa, sillä sen vaikutus nykyajan elämän eri osa-alueisiin on kiistaton. Voimapaperi on osoittautunut ajankohtaiseksi ja äärimmäisen merkittäväksi aiheeksi nyky-yhteiskunnassamme, ja sen vaikutus näyttää vain kasvavan jatkuvasti. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Voimapaperi:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla tarjoamalla kattavan ja oivaltavan näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Voimapaperia.

Voimapaperi on valkaisemattomasta sulfaattiselluloosasta valmistettua lujaa kääre- tai säkkipaperia. Sen paino on 60–90 g/m².[1]

Voimapaperit ovat yksi perinteisimmistä paperilaaduista, joita on valmistettu 1800-luvun lopulta lähtien. Voimapaperitehtaat sijaitsevat yleensä sellutehtaan yhteydessä, koska varsinkaan ruskeaa kraft-massaa ei kannata kuivata ja kuljettaa.[2]

Voimapaperien päätyypit ovat:[2]

  1. kraft-paperi (50–120 g/m²), joka hyödyntää pitkäkuituisen havupuusellun lujuusominaisuuksia. Ruskean massan lisäksi kraftia valmistetaan yhä enemmän myös valkaistusta havupuusellusta. MF-kraftpaperit ovat konekalanteroituja, SC-kraftpaperit superkalanteroituja papereita, joiden sileään pintaan saa paremman painojäljen. Toiselta puoleltaan kiiltäviä MG-papereita käytetään muun muassa kirjekuorissa, toiselta puoleltaan päällystettyjä C1S-papereita laminoituihin joustopakkauksiin, kuten pussikeittojen pusseihin.
  2. säkkipaperi (60–80 g/m²) on kehitetty erityisesti paperisäkkeihin, joissa paperia voidaan käyttää myös useampina kerroksina. Säkkipaperi on kraftia lujempaa venymisominaisuutensa ansiosta. Erityisen venyvä säkkipaperilaatu on clupak, jonka mikrokreppaus antaa sille jopa 7 prosentin venymän. Säkkipaperista on kehitetty myös huokoisia laatuja, jotka auttavat ilmanpoistossa säkkejä täytettäessä.

Lähteet

  1. ↑ WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 303, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
  2. ↑ a b Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus, s. 55–56. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8

Aiheesta muualla