Vulgaarilatina
--- Ongelma Vulgaarilatina on äärimmäisen tärkeä tänään. Teknologian ja yhteiskunnan muutosten myötä on tärkeää ymmärtää tämän aiheen vaikutukset ja mahdollisuudet. Tässä artikkelissa tutkimme Vulgaarilatina:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksista talouteen ja politiikkaan. Lisäksi analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä asiaan, jotta saadaan kattava ja objektiivinen näkemys Vulgaarilatina:stä. Lue eteenpäin löytääksesi kaiken, mitä sinun tulee tietää tästä kiehtovasta aiheesta!
Vulgaarilatinaksi kutsutaan kansan käyttämää latinan muotoa. Nykyiset romaaniset kielet ovat kehittyneet juuri vulgaarilatinasta.[1]
Termin vulgaarilatina teki tunnetuksi suomalainen Veikko Väänänen teoksessaan Introduction au latin vulgaire. Väänänen väitteli aiheesta 1930-luvulla. Termi on sittemmin vakiintunut, mutta sitä voidaan pitää myös epäonnistuneena. Se tarkoittaa ”kansan syvien rivien” puhumaa latinaa, mutta viittaa oikeastaan yksinomaan kirjalliseen latinaan. Puhuttua latinaahan ei ole säilynyt.
Kirjoitettu klassinen latina kuten myös julkisissa puheissa käytetty klassinen puhekieli olivat kuitenkin jäykkiä eikä niitä juurikaan käytetty yläluokan ulkopuolella. Puhuttu latina vaihteli ympäri valtakuntaa ja se sai vaikutteita paikallisista kielistä. Kansanlatinaa tunnetaan ennen muuta ajan kieliopeissa ja muissa yhteyksissä kerrottujen yleisten ”kielivirheiden” (klassiseen kielimuotoon verrattuna), piirtokirjoitusten kirjoitusvirheiden ja joidenkin vähän koulutettujen ihmisten kirjoittamien tekstien kautta. Puhuttu latina jatkoi muutostaan läpi antiikin ja kohti myöhäisantiikkia. Rooma levitti laajetessaan vulgaarilatinaa ympäri valtakuntaa, ennen muuta kuitenkin länsiosiin. Länsi-Rooman luhistumisen jälkeen vuonna 476 alkoi latinasta kehittyä eri murteita, joista kehittyivät romaaniset kielet, kuten ranska, espanja, portugali, romania, italia, retoromaani, provensaali, katalaani ja sardi. Todennäköisesti joskus vuoden 600 jälkeen puhutut murteet eivät enää olleet ymmärrettävissä toisten murteiden puhujille. Niistä oli siis tullut omia kieliään. Latina vaikutti voimakkaasti myös muihin kieliin. On esimerkiksi arvioitu, että englanninkielisessä kirjoitetussa tekstissä 70–80 prosenttia sanoista saattaa olla latinalaisperäisiä.
Latinasta kehittyneille kielille on ominaista, että monet sanat ja ilmaukset periytyvät nimenomaan puhutusta vulgaarilatinasta, eikä kirjakielestä. Esimerkiksi ranskan sana cheval, ’hevonen’, juontaa juurensa latinan ”kaakkia” tai ”konia” tarkoittavasta sanasta caballus, eikä kirjakielen hevosta tarkoittavasta sanasta equus.