Vytšegda

Nykymaailmassa Vytšegda:stä on tullut yhä enemmän kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten kiinnostava aihe. Vytšegda on herättänyt keskustelua ja kiistaa useilla eri aloilla sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin maailmanlaajuiseen talouteen. Kun perehdymme tähän jännittävään aiheeseen, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen monia puolia ja pohtia asiaan liittyviä erilaisia ​​näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme Vytšegda:n eri puolia analysoimalla sen vaikutusta nykymaailmaan ja sen mahdollisuuksia muokata tulevaisuutta.

Vytšegda / Ežva
Vytšegdajokea Irtan kylän luona.
Vytšegdajokea Irtan kylän luona.
Alkulähde Timanin selänne
Laskupaikka Vienanjoki
Maat Venäjä
Pituus 1 130 km
Virtaama 1 100 m³/s
Valuma-alue 121 000 km²

Vytšegda (ven. Вы́чегда, komiksi Эжва, Ežva[1]) on Vienanjoen suurin sivujoki Venäjällä Komin tasavallan eteläosassa ja Arkangelin alueen kaakkoisosassa. Sen pituus on 1 130 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 121 000 neliökilometriä. Keskimääräinen virtaama on Syktyvkarin luona 599 ja joen suussa 1 100 kuutiometriä sekunnissa.[2]

Vytšegda saa alkunsa Timanin selänteen eteläosasta, virtaa kohti länttä ja laskee Vienanjokeen Kotlasin kaupungin luona. Suurimmat sivujoet ovat oikealta puolelta Vol, Višera ja Vym sekä vasemmalta Nem, Severnaja Keltma, Loktšim, Sysola ja Viled.[2]

Joki on merkittävä uittoväylä. Keväällä se on liikennöintikelpoinen 959 kilometrin matkalla Voldinoon saakka, kesällä ja syksyllä 693 kilometrin matkalla Ust-Kulomiin. Tärkeimmät satamat ovat Solvytšegodsk, Jarensk, Mežog, Aikino, Syktyvkar ja Ust-Kulom.[2]

Vytšegdaa ja sen yläjuoksun kannaksia pitkin on kulkenut Kama-joelle ja Siperiaan johtanut muinainen kauppareitti.[3] Vuosina 1785–1822 Vytšegdan sivujoen Severnaja Keltman ja Kaman sivujokeen Južnaja Keltmaan laskevan Džuritš-joen välille rakennettiin Katariinan kanava (ven. Severo-Jekaterininski kanal). Vähäisen käytön takia se suljettiin jo vuonna 1838.[4]

Lähteet

  1. ↑ L.M. Beznosikova, Je.A. Aibabina, R.I. Kosnyreva: Komi-russki slovar = Komi-rotš kyvtšukör, s. 801. Syktyvkar: Komi knižnoje izdatelstvo, 2000. ISBN 5-7555-0679-5
  2. ↑ a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 5, s. 568. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1971.
  3. ↑ Slovar sovremennyh geografitšeskih nazvani slovari.yandex.ru. Viitattu 19.2.2010. (venäjäksi)
  4. ↑ Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).

Aiheesta muualla