Nykymaailmassa Väkivallan vuosi (vuoden 1991 elokuva):stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Sen vaikutus näkyy jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla teknologiasta kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kun Väkivallan vuosi (vuoden 1991 elokuva) jatkaa kehittymistä ja saa uusia muotoja, on ratkaisevan tärkeää analysoida sen vaikutusta ja ymmärtää sen rooli jatkuvasti muuttuvassa maailmassamme. Tässä artikkelissa tutkimme Väkivallan vuosi (vuoden 1991 elokuva):n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tavoitteenaan tarjota kattava näkemys tästä ilmiöstä ja sen merkityksestä nykyään.
Väkivallan vuosi | |
---|---|
Year of the Gun | |
![]() |
|
Ohjaaja | John Frankenheimer |
Käsikirjoittaja | David Ambrose |
Perustuu | Michael Mewshaw’n romaaniin |
Tuottaja | Edward R. Pressman |
Säveltäjä | Bill Conti |
Kuvaaja | Blasco Giurato |
Leikkaaja | Lee Percy |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
J & M Entertainment Initial Entertainment Group |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta | 1991 |
Kesto | 111 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Väkivallan vuosi (Year of the Gun) on John Frankenheimerin ohjaama yhdysvaltalainen jännityselokuva vuodelta 1991. Sen on käsikirjoittanut David Ambrose Michael Mewshaw’n romaanin pohjalta. Italian 1970-luvun poliittisiin levottomuuksiin liittyvässä tarinassa pääosia näyttelevät Andrew McCarthy, Valeria Golino ja Sharon Stone.
Vuoden 1978 Roomassa yhdysvaltalainen kirjailija David Raybourne (McCarthy) kirjoittaa terrorismiaiheista romaania ja sekaantuu tahtomattaan Punainen prikaati -terroristijärjestön hankkeeseen kidnapata Italian entinen pääministeri Aldo Moro. Hän joutuu kuolemanvaaraan ja pakosalle lehtikuvaajaystävättärensä (Stone) kanssa.[1]
Andrew McCarthy | … | David Raybourne |
Sharon Stone | … | Alison King |
Valeria Golino | … | Lia |
John Pankow | … | Italo Bianchi |
George Murcell | … | Pierre Bernier |
Mattia Sbragia | … | Giovanni |
Roberto Posse | … | Lucio |
Thomas Elliot | … | Marco |
Lou Castel | … | Lou |
Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert arvosti Frankenheimerin tapaa ”upottaa” päähenkilöt Rooman maisemiin sen sijaan, että vain käyttäisi kaupunkia kuvien taustana. Hän antoi elokuvalle tuoreeltaan kolme tähteä neljästä.[2]
Elokuvaa ei nähty Suomessa teatterilevityksessä, vaan se julkaistiin VHS-videona vuonna 1993. Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kuvasi elokuvaa epäuskottavasti roolitetuksi ja pliisuksi ja antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[3]