Nykymaailmassa Wake-on-LAN:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Sekä ammatillisella että henkilökohtaisella alalla Wake-on-LAN on osoittautunut määrääväksi tekijäksi yhteiskunnan jatkuvassa kehityksessä. Kautta historian Wake-on-LAN on ollut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohteena, ja se on luonut useita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat rikastaneet tämän ilmiön ymmärtämistä ja arvostusta. Tässä artikkelissa tutkimme Wake-on-LAN:n eri puolia, analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen, joka kutsuu pohtimaan ja vuoropuheluun.
Wake-on-LAN on lähiverkkostandardi, joka sallii verkonvalvojan käynnistää valmiustilassa olevan tietokoneen lähettämällä verkkoliikennepaketin. Wake-on-LAN on Intelin tuote.
Wake-on-LAN-toiminnan laukaisee ns. ”Magic Packet” (AMD:n tavaramerkki), joka on määrämuotoinen Ethernet-paketti. Yleensä kehys sisältää tavut FFFFFFFFFFFF, joiden jälkeen tulee 16 toistoa kohdelaitteen MAC-osoitteesta sekä vaihtoehtoisesti neljä- tai kuusitavuinen salasana. Sisältö voi olla käärittynä minkälaiseen tahansa verkkopakettiin (esimerkiksi IP tai IPX). Herätyspaketteja voi luoda ilmaisilla työkaluilla, kuten Unix-ympäristöissä toimiva ether-wake.
Jotta tietokone tukisi Wake-on-LAN-toimintaa, emolevyn täytyy olla yhteydessä verkkokorttiin erityisellä kolminastaisella kaapelilla. Wake-on-LAN pitää olla myös aktivoituna koneen BIOS-asetuksissa. Yhdyskaapelia ei välttämättä tarvita, mikäli verkkokortti on integroituna emolevyyn tai jos käytössä on PCI 2.2-standardin mukainen väylä ja sen kanssa yhteensopiva verkkokortti.
Vastaava tekniikka on olemassa myös koneen herättämiseen puhelinverkkomodeemin kautta, ja sitä kutsutaan nimellä ”Wake-on-Ring” tai ”Wake-on-Modem”.