Wilbur Ross

Tänään aiomme sukeltaa Wilbur Ross:n kiehtovaan maailmaan. Muinaisista ajoista lähtien Wilbur Ross on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Wilbur Ross on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurinsa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa perehdymme Wilbur Ross:n moniin puoliin ja tutkimme sen merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Liity kanssamme tälle matkalle ja löydä kaikkea, mitä Wilbur Ross tarjoaa ja kuinka se on muokannut maailmaamme tavoilla, joita emme ehkä ole koskaan ennen kuvittaneet.

Wilbur Ross
Yhdysvaltain 39. kauppaministeri
28. helmikuuta 2017 – 20. tammikuuta 2021
Presidentti Donald Trump
Edeltäjä Penny Pritzker
Seuraaja Gina Raimondo
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1937
Weehawken, New Jersey, Yhdysvallat
Tiedot
Puolue republikaanit (2016–)
Muut puolueet demokraatit (–2016)

Wilbur Ross (s. 28. marraskuuta 1937) on yhdysvaltalainen liikemies. Hän toimii Yhdysvaltain kauppaministerinä Donald Trumpin hallituksessa. Yhdysvaltain senaatti hyväksyi Rossin nimityksen 27.2.2017 äänin 72-27.[1]

Ross syntyi ja kasvoi New Jerseyn osavaltiossa ja hän on opiskellut Yalessa sekä Harvardissa. Ross toimi Trumpin vaalikampanjan aikana tämän talouspoliittisena neuvonantajana. Hän on hankkinut omaisuutensa sijoittamalla perinteiseen teollisuuteen kuten teräkseen, hiileen ja tekstiileihin. Hän onkin saanut lempinimekseen "konkurssien kuninkaan" sillä hän on tehnyt omaisuutensa ostamalla konkurssikypsiä yrityksiä, etenkin teollisuuden ja terästuotannon aloilta ja myynyt ne pois suurella voitolla. Lokakuussa 2016 Forbes-lehti arvioi hänen omaisuutensa arvoksi 2,5 miljardia dollaria.[2] [3]

Lähteet

  1. ↑ https://www.nytimes.com/2017/02/27/us/politics/wilbur-ross-commerce-secretary.html?_r=0
  2. ↑ https://www.forbes.com/profile/wilbur-ross-jr/
  3. ↑ Trumpin talouspolitiikan avainpaikoille on ehdolla kaksi monimiljonääriä, joilla on pitkä tausta sijoittajina Helsingin Sanomat. 17.11.2016. Viitattu 10.12.2016.