Tässä artikkelissa Willa Cather:n aihetta käsitellään laajasta ja monipuolisesta näkökulmasta. Willa Cather on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri osa-alueilla ja synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja eriäviä näkemyksiä. Kautta historian Willa Cather:llä on ollut keskeinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueiden kehityksessä sekä eri yhteisöjen kulttuurin ja identiteetin kehittymisessä. Yksityiskohtaisen ja syvällisen analyysin avulla tutkitaan useita särmiä, jotka muodostavat Willa Cather:n monimutkaisuuden, ja tutkitaan sen vaikutusta, seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden ennusteita.
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelin antama kuva ja tiedot poikkeavat en.wikin artikkelista. Kysymys: miltä osin poikkeavat? |
Willa Cather | |
---|---|
![]() Willa Cather tammikuussa 1936 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. joulukuuta 1873 Winchester, Virginia, Yhdysvallat |
Kuollut | 24. huhtikuuta 1947 (73 vuotta) New York, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | englanti |
Tuotannon kieli | englanti |
Aiheet | Villi länsi |
Esikoisteos | Alexander's Bridge (1912) |
![]() Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Pulitzer-palkinto 1922 |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Willa Sibert Cather (7. joulukuuta 1873 Winchester, Virginia, Yhdysvallat – 24. huhtikuuta 1947 New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija.[1]
Cather vietti varhaislapsuutensa perinteisen englantilaisen siirtomaakulttuurin keskellä. Hän oli kahdeksanvuotias, kun hänen isänsä osti maata Nebraskasta ja perhe muutti länteen, uudisasukkaiden luvattuun maahan. Uudesta kotiseudusta, sen luonnosta ja ihmisistä, tuli Catherin kirjallisuuden suurin innoituksen lähde. Hän kuvaa useissa teoksissaan preeriaa, ilmojen ja vuodenaikojen vaihtelua, ratsastusta tasangoilla ja rekiretkiä talvella, uudisasukkaiden yhteisöllisyyttä, vieraanvaraisuutta ja keskinäistä auttamista. Catherin kotipaikkakunnalla ei ollut koulua, joten hän sai kotiopetusta. Tärkeimmällä sijalla opetuksessa oli latina. Kun Cather meni myöhemmin lukioon, hänen perustietonsa olivat hyvin puutteellisia. Latinanopinnoissa hän oli paljon muita edellä, mutta muissa aineissa alkeistasolla. Cather suoritti tutkinnon Nebraskan yliopistossa 1895 ja työskenteli sitten toimittajana ja teatterikriitikkona pittsburghilaisessa sanomalehdessä. Hänen toiveenaan oli kuitenkin tulla kirjailijaksi ja niinpä hän muutti New Yorkiin ja alkoi kirjoittaa novelleja lehtiin. Vapaaksi kirjailijaksi Cather ryhtyi vuonna 1912.[1]
Koska Cather kirjoitti modernilla ja vauhdikkaalla 1920-luvulla lännestä ja menneistä ajoista, häntä kutsuttiin jopa "nostalgiseksi vanhaksipiiaksi". Hänen teostensa muuta sisältöä ja arvoa ei haluttu tunnustaa ja hänen lahjojaan pidettiin rajallisina. Esimerkiksi Time-lehti kirjoitti eräästä hänen romaanistaan, että se on tyypillinen preeriaidylli, jollaisen Cather hallitsee parhaiten. Cather julkaisi yhteensä neljätoista romaania ja neljä novellikokoelmaa. Pulizer-palkinto hänelle myönnettiin vuonna 1922 romaanista One of Ours[1].
Juri Nummelin arvioi, että suomennetuissa teoksissaan Antonia-ystäväni, Professorin talo ja Kuolema noutaa arkkipiispan Cather kuvaa Yhdysvaltojen rajaseudun elämää herkkyydellä, joka muistuttaa Katherine Mansfieldiä.[2]
Tähän eivät sisälly kokoelmat, jotka sisältävät vanhempia, alkujaan aikakauslehdissä julkaistuja, novelleja.[3][4]